Pääsiänen



Pääsiäinen tekee tuloaan ja meillä se on näkynyt jo pienten pupujen muodossa. Kuvissa tosin niistä vaan toinen. Mustan samanlaisen ostin vähän myöhemmin.

Pääsiäinen on tänä vuonna jäänyt jotenkin ihan kokonaan pois ajatuksista. Johtuu varmasti pian sen jälkeen olevista häistä. Lisäksi on pieni stressi siitä, että miten ihmeessä saan kaikki työhommat tehtyä. Mieluummin siis tekisin ne pääsiäisen pyhtäkin töitä, että varmasti olisin aikataulussa. Ajatus pyhäpäivistä kuulostaa tällä hetkellä hyvinkin ahdistavalta ja tämä on varmasti ensimmäinen kerta koko elämässäni, että ajattelen näin.


Tiedän, että pieni vapaajakso tuossa välillä tekee varmasti hyvää, mutta miten ihmeessä osaan levätä, kun tiedän, että työt painavat päälle? Tiedän onneksi senkin, että tämä tällainen on vain väliaikaista ja muutaman viikon jälkeen ne kiireisimmät hommat on jo tehty. Siksi se pieni ahdistuskaan ei tunnu niin pahalta vaan tavallaan antaa virtaa myös siihen työntekoon.

Pääsiäisen suunnitelmia ei siis ole vielä tässä kodissa kovin pohdittu. Ehkä mennään pelkillä pupuilla ja ollaan vaan. Ehkä lähdetään käymään jossain tai tehdään jotain. Luulen, että ne asiat selviäivät vasta sitten lähempänä itse pääsiäistä. Ainut varma asia on se, että odottelen siskoni poikia tänne virpomaan. Olen perinteisesti tehnyt heille ihan kunnon pussit herkkuineen kaikkineen. Vieläkin muistellaan mieheni kanssa muutama vuosi takaperin ollutta pääsiäistä, kun ne pienet puput tulivat meidän oven taakse. Toisen silmät olivat niin suuret kun olla voi ja hän ojensi meitä kohti koriaan, joka oli täynnä karkkia. Halusi näyttää valtavaa saalistaan. Taisi olla ihmeellinen päivä hänelle. Tai sitä, kun se suurempi pupu ei suostunut antamaan meille viimeistä oksaansa vaan saatiin vaan hetki sitä ihailla :)


Joko siellä näkyy pääsiäinen teidän kotona? Tai on jo tehty suunnitelmia pääsiäistä varten?

Ps. Nyt on sitten jo perjantai, kun eilen unohdin tämän kirjoituksen julkaista. Taisin taas nukahtaa. Tänään ollaan vielä työpäivässä kiinni, joten nyt työkone auki ja hommiin.

Ruut

Kevät ja aurinko


Mitä keväisiä aurinkopäiviä nyt on ollutkaan! Niin kaunista ja aina töiden jälkeen tekee mieli vaan ulkoilla. Tänään istuttiin ensimmäistä kertaa terassillakin. Ihan hetken siellä tarkeni..

Viikonloppuna ulkoiltiin myös. Saatiin siskon perhe meidän mukaan ja lähdettiin paistamaan makkaraa yhdelle retkipaikalle Laukaan Tarvaalaan. Vielä uskalsi vähän kävellä jäälläkin. Heti sen jälkeen, kun katsottiin, että joku paikallinen sinne autollaan ajeli ;) Ollaan niin kaivattu meidän retkiä ja salaa haaveiltu, että nuo lumet tuosta sulaa ja päästäisiin taas metsäänkin. Metsässä, kun ajatus lepää. Ainakin mun ajatus ja sitä lepoa kaipaan nyt. Ihan hurjaa on vauhti tällä hetkellä töissä ja loppua ei muutamaan viikkoon näy, joten tällaiset pienetkin paussit retkien merkeissä tekee niin hyvää.

Toivottavasti sielläkin on nautittu tästä keväästä ja auringosta. Kevät on kyllä ihanaa aikaa. Itse ainakin kaipaan niin ulkoilua pitkän kylmän talven jälkeen. Tosin onhan tässä ravattu ulkona päivittäin ties kuinka usein talvellakin. Koira pitää huolta siitä, että sisälle ei jämähdetä.

Nyt siis lenkille ja sitten unille.

Mukavaa tiistain iltaa sinne teille myös!

Ruut

Rakkaudesta ruokaan


Viikonloppuna meillä syötiin hyvin. Anoppi oli kylässä ja jo ennen tuloansa hän kysyi saako kokkailla meille. Pitkästä aikaa tuli syötyä kalaakin.

Eilen lueskelin Facebookista joitain vanhoja julkaisuja ja löysin kohdan, missä olin pyytänyt ihmisiä kommentoimaan asioita, joista tykkään. Huomasin, että suurin osa vastauksista liittyi ruokaan (tai viiniin).  Saan aika usein kuulla valituksia siitä, ettei minusta saa irti tykkäänkö jostain vai en. Ehkä ruoka on sitten saanut yllättävän monta adjektiivia?

Kyllähän minä syödä tykkään. Rakastan hampurilaisia, pizzaa, karkkia ja erilaisia salaatteja. Söisin sipsiä usein, jos se ei näkyisi niin helposti vyötäröllä. Välillä on mukava käydä ravintolassa, mutta jos itse saan päättää niin yleensä haetaan kotiin jotain hyvää ruokaa ja ollaan ihan vaan oloasuissa rennosti. Voisin oikeastaan elää kokonaan ilman ravintoloita tai kahviloita.

Välillä laitan ruokaa itsekin. En aina ihan päivittäin, mutta monta kertaa viikossa. Kokkailusta en oikein tykkää, en vaikka haluaisin. En silti ole kovin huono kokki vaan kyllä ne yleensä onnistuvat ne omat kokkailut ja maistuvat yllättävän hyviltä. Rakkaudella tehtyjä ;) Eilenkin meni hermot, kun keittiössä häärin ja ilmoitin miehelle, että teen tämän ihan vaan siksi, että rakastan.

Nyt ennen häitä mun oli tarkoitus olla pienellä laihiksella. Onnistuin viikon ajan ja sitten en vaan enää jaksanut. Perjantain jälkeen (kun saan puvun takaisin) pitäis sitten pysyä tämän kokoisena seuraavat viikot. Toivotaan, että onnistuu. Noin muuten en laihiksista tykkää yhtään. Oon aina ollut sitä mieltä, että kohtuus kaikessa. En halua kieltäytyä jostain kokonaan vaan välillä on voitava herkutella, jos kumminkin muuten yrittää syödä edes jotenkin terveellisesti. Leivästä en vois koskaan luopua ja suklaakakkua en edelleenkään suuhuni laita. Miehen myötä aamupuuro on tullut mun elämään ja sitä aina aamuisin yritän väkisin nieleskellä mustikoiden kera. Hän sen mulle keittää ja mä haluan luottaa siihen, että se on terveellistä.

Ruokatottumuksia taitaa olla niin monta, kuin on ihmisiäkin. Osa tykkää jostain ja osa ei. Toiset välttelee tiettyjä paikkoja ja joku syö missä vain. Jokaisella omat juttunsa.

Mä täällä makoilen just maha täynnä omia kokkailujani. Lopun iltaa taidan juoda vaan kuplavettä. Se samainen anoppi toi meille Sodastreamin ja oon käyttäny sitä jo nyt todella paljon.


Ruut