haaveena tavallinen arki


Tämän kesän aikana muiden blogeja lueskellessa olen pistänyt merkille, että kesä saa ihmiset oikeasti miettimään asioita. Bloggaajat pohtivat elämää ja blogiaan. On monenlaisia haaveita ja toisaalta taas tarkastellaan sitä omaa arkea. Ehkä se on niin, että kesällä sitä aikaa on enemmän ja jos vaan antaa itselleen hieman enemmän aikaa sitä huomaakin siinä pysähtyessään nekin ajatukset, jotka arjen kiireessä ohitetaan. 

On totta, että suurin osa päivistä menee sellaisessa tietynlaisessa suorittamisen olotilassa ihan jo senkin takia, että päivässä on hommia, jotka on tehtävä ilman sen suurempia ajatuksia. Ehkä vähän huonosti sanottu, mutta ymmärrätte mitä tarkoitan? Entä sitten kun päivän hommat on tehty ja on hetki aikaa hengähtää? Avaatko television, luetko kirjaa, lähdetkö lenkille tai ehkä vain käperryt sänkyyn ja nukahdat hetkeksi. Hetkinä, kun keho rauhoittuu alkaa mieleen tulla monenlaisia asioita, joskus enemmän, joskus vähemmän. Itse tunnen itseni ja tykkään pohtia asioita, joskus teen sitä liikaa, mutta nykyään silti aiempaa vähemmän. Voisi sanoa, että elän enemmän kuin pohdin. Ehkä jollain toisella nää kulkee sulassa sovussa, mutta mulla ei. Onneksi iän myötä tasapaino näiden asioiden välille on hiljalleen löytynyt.

Miltä oma elämä vaikuttaa? Entä tulevaisuus? Millaisia haaveita ja unelmia minulla on? Mitä haluan tehdä? Miten minusta tuli tällainen? Entä blogi, onko se sellainen mistä haaveilin? Miten voin kehittää itseäni? Mitä minulle kuuluu? ..  Puhumattakaan niistä päivän aikana syntyneistä pienistä kysymyksistä..  



Eilen makoilin pitkään sängyllä ja mietin juttuja. Oltiin molemmat kotona ja voisi sanoa, että päivä oli hyvin rento ja meidän näköinen. Siinä ajatuksissani mietin arkea ja tavallisia päiviä. Muistin kuinka joskus lapsena ystäväni kuvailivat, kuinka haluavat muuttaa pois meidän pieneltä kylältä tai valittelivat elämän tylsyyttä. Muistan heti puolustaneeni sitä kylää ja tavallistakin tavallisempaa elämää. Välillä tuntui jopa väärältä, että minulle se kaikki oli enemmän kuin tarpeeksi. Olin oikeasti onnellinen ja juuri sellaista elämää minäkin halusin sitten aikuisena elää. Siinä missä muut haaveilivat matkoista ja elämästä suurissa kaupungeissa, haaveilin minä tavallisesta arjesta tavallisine juttuineen. Toki minäkin kapinoin murrosiässä ja aikuisuuden kynnyksellä ja muutin. Muutin useinkin ja menin sinne ulkomaille ja suureen kaupunkiin..

Silti tänä päivänä tavallaan elän unelmaani, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Sellaista tavallista elämää ympäristössä, jossa on hyvä olla. Ei sen tavallisen elämän kuulu olla aina helppoa. Arjen keskellä tulee eteen pieniä ja joskus suuriakin haasteita ja sitten taas välillä kaikki tuntuu olevan hyvin. Jos jotain olisi hyvä muistaa niin se, että jokaisella elämä on omanlainen. Onnen aiheet erilaisia ja elämä etenee eri tahtiin, joskus mennään takapakkia ja joskus loikataan kerralla suuri harppaus eteepäin. Jotkut haaveet ovat toisille tärkeämpiä kuin toisille ja oman elämän vertaaminen toisiin on lopulta hyvin turhaa. En silti kiellä, että tänä kesänä olen oikeasti muutaman kerran saanut oman mielen synkkenemään pelkästään seuraamalla muiden kuvia sosiaalisessa mediassa. Ei tänne blogiin tai muualle laiteta niitä hetkiä kun tuntuu, että koko maailma kaatuu päälle tai on enemmän huolia kuin iloja. Noina hetkinä, kun näkee miten muut juhlivat tai ovat jossain kivassa paikassa tuntuu oma kotona oleilu niin väärältä. Silloin se unelmien tavallinen elämä ei näytä niin ihanalta. 

Ehkä osa lapsuuden haaveista jäi toteutumatta tai toteutuu joskus myöhemmin. Ehkä osan asioista huomaa vasta jälkeenpäin tai ehkä se onni onkin just tässä hetkessä ja näissä neliöissä. Minulla tällainen, jollain muulla toisenlainen. Tavallisen arkinen elämä, jossa ripaus kaikkea mahdollista. Varmasti tulee päiviä, että sen hetkeksi unohdan, mutta onneksi on myös niitä toisenlaisia hetkiä. Kuten juuri eilen:

Hän:  Nauratko sä mulle?
Minä: En. Mä vaan hymyilen niin kovasti, että siinä tulee äänet mukana. 


ja mitä bloggaamiseen tulee niin samalla linjalla jatketaan. Kaikkea ei ole tarve tänne laittaa ja jotkut asiat haluan pitää täältä kokonaan poissa. Toki minäkin sitten napsin kuvia kun tehdään kivoja juttuja ja postaan niitä eteenpäin, koska se vaan on mukavaa. Toisaalta taas en koe yhtään pahana, että en kaiva puhelinta esiin ollenkaan ja vietän ihan todella mukavia hetkiä, joista ei jää mitään todisteita ;) Välillä vähän syvällisempiä juttuja ja ehkä seuraavassa hetkessä taas jotain ihan muuta.  

Sellaisia mietteitä tänä sateisena tiistaina. Toivottavasti jaksoitte lukea. Aika vaikea kirjoittaa lyhyesti asiasta, josta olisi paljonkin sanottavaa. Mitä noihin kuviin tulee niin lehdet on just nyt ollu pullollaan kaikkia ihania koteja ja kesäsisustuksia, sekä toinen toistaan kauniimpia mökkejä. Niitä katsellessa haaveilu on ehkä hyvinkin sallittua.

Ruut

6 kommenttia

  1. Haaveilu on aina mukavaa!
    Aurinkoista viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on :) ja kiitos, vaikka nyt mennäänkin jo loppuviikossa..

      Poista
  2. Varmaan nyökyttelin lukiessani :D Niin tuttuja tunteita!

    VastaaPoista
  3. Ihana postaus! Ja toi "Hymyilen niin kovasti, että siinä tulee äänet mukana" on ihan superisti sanottu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MIes aina hymähtelee mun sanoille ja sanonnoille, mutta joskus ne vaan sopii tilanteeseen ;)

      Poista