Maanantaiterkut

Viikkoja jolloin tarvitaan paljon omaa aikaa. Hetkiä, kun ainainen kipu saa mielen todella väsyneeksi. Ajatuksia, kun tulevaisuus tuntuukin äkkiä todella pelottavalta. Ei halua selitellä, kertoa aina samoja juttuja. Ei vastauksia.. Voi vaan todeta, että väsyttää ihan sikana, mutta hyvää mulle kuuluu.. 

Jotenkin näin on täällä viimeiset viikot menty ja se varmasti näkyy myös blogissa. Tiedän, että osa odottaa mun juttuja ja mielellään niitä kirjoittelenkin. Nyt muuten olis aika viimeistään ottaa selvää noista kameran asetuksistakin, kun suht hämärää alkaa olla jo päivisinkin. Tosin kamera on nyt hetken ollu taas vähän vähemmän mukana ja oon matkannu sitä ilman silläkin uhalla, että varmasti viimeistään vuoden päästä unohdan ne jutut, joista ei kuvia oo ;) 

Viikonloppuna reissattiin tyttöporukalla. Lähdettiin täältä tuonne pääkaupunkiseudulle päin mökkeilemään. Makuupussit, monta kassia ruokaa ja neljä naista mahtu hyvin autoon ja loput naisista olikin sitten siellä odottamassa. Leppoisaa oleilua ja jutustelua "yön pikkutunneille" (oltiin kaikki jo kahdeksan maissa aika valmiita unille, mutta sinniteltiin puoleen yöhön). Ihanaa yhdessäoloa ihmisten kanssa, jotka on saanu tuntea jo aika monta vuotta. Eilinen iltapäivä menikin sitten siskon luona leikkien ja kotiin mut haettiin nenä turvonneena ja vieläkin kipeänä. Pikku B istu aika voimalla mun pään päälle ja onneks suuremmilta murtumilta vältyttiin. "Tätin nenä, antees" kuulu aika monta kertaa ja vahinkohan se oli, mutta sellasia aina välillä näköjään sattuu.. 

Nyt kumminkin ulkovaatteet päälle ja pihaan odottamaan. Lähdetään mun ystävän ja hänen kolmen lapsensa kanssa vähän retkelle tuolle rannalle. 

Ihanaa alkanutta viikkoa myös sinne!

Ruut