Jotain minusta


Olin viime viikolla kahvilla vanhan ystäväni kanssa ja siinä muutaman min päästä hän vain totesi, että aivan kuin olisi jonkun vieraan ihmisen kanssa juttelemassa.

Keskustelu meni jotenkin näin:
Hän: "Mitäs sinne maalle kuuluu?"
Minä: "Ei me asuta enää siellä, muutettiin nyt kesällä"
Hän: "Hei, oletko mennyt kihloihin"
Minä: "No, oikeastaan me mentiin jo naimisiin"
Hän: "Mitä?! En oo edes nähny sun miehen kuvaa ja ootte naimisissa"
Minä: "Onkohan mulla joku kuva, sellainen vähän tuoreempi. No, tuossa hän on Lakan kanssa"
Hän: "Kuka Lakka? Onko teillä koira?"

Joko mä oon tosi huono pitää yhteyttä tai sitten kun viestitellään niin puhutaan ihan jostain muusta :) Se on totta, että arki vie mukanaan. Arkena ei muuta ehdi kun käydä töissä ja tuntuu, että kaikki tapaamisetkin on nykyään hoidettava lounastauolla, että ehtisi edes hetken nähdä ja jutella. Töistä on aina kiiruhdettava suoraan kotiin Lakan luo ja sitten ruokailun ja lenkkien jälkeen sitä alkaa olla jo niin väsynyt, että silmät painuvat väkisin kiinni ja hyvä kun pysyn nykyään hereillä kymmeneen.. Ei sillä, en valita. Tykkään arjesta ja onhan sitä viikonloput aikaa sitten touhuta kaikkea muuta.

En voi silti kieltää, ettei tässä olisi ollut aikamoinen muutosten kesä nyt eletty tai oikeastaan muutosten vuosi. Enhän vielä vuosi sitten edes ollut töissä. Ehkä tää ihmisen elo on just tällaista, että välillä tapahtuu lyhyessä ajassa paljon ja sitten välillä on taas pitkiä aikoja ettei tapahdu mitään. Molemmissa puolensa, hyvät ja huonot.

Jotenkin ajattelin, että tän aloituksen lisäks sopii hyvin tällainen kysymys ja vastaus- postaus, joka on aikoinaan Jennin blogista lähtenyt.


Avioliittoja: Yksi ja melkoisen tuore, kuten alussa kerroinkin. Häitä juhlitaan sitten ensi keväänä, että saadaan vielä sukulaiset ja ystävät mukaan juhlimaan. Mulle on jotenkin aina ollut tärkeämpää se itse avioliitto, eikä niinkään ne häät. Meidän vihkipäivä maistraatissa jäi kyllä mieleen pysyvästi. Vihkikaava kesti runon kanssa sen melkein kaks min ja sanoinkin miehelleni, että ihan alussa ei jännittänyt, eikä lopussa, mutta vähän siinä keskivaiheilla ;) Se oli kyllä ihana hetki ja jotenkin ihan vaan meidän kahden. Nyt sitten häävalmistelut käynnissä ja kyllähän siinä puuhaa riittää. Mukavia juttuja silti.

Kihloissa: Kyllä oltiin. Yhdessä lähdettiin sormuksia ostamaan yhtenä kesäisenä lauantaina ja samalla käytiin syömässä. Itse olisin halunnut mäkkäriin, mutta mies sai taivuteltua mut vähän hienompaan paikkaan.

Lapsia: Ei ole. Ollaan niiden sijaan saatu melkoisen lapselta tuntuva koira, joka ehkä salaa kuvittelee olevansa meidän lapsi. On sen verran läheinen koiruli tää. Nytkin nukkuu mun sylissä, vaikka oon siirtäny varmaan viis kertaa jo tuohon tyynylle viereen..


Lemmikkejä: No, tää samainen koira. Lakka-Chihu. Kiltti kun mikä ja ottanut hyvin oman paikkansa meidän perheessä. Ei voitais kuvitella tänne mitään muuta koiraa. Edelleen usein mietitään sitä, että valittiin just oikea koira meille.

Leikkauksia: Ei ole tehty.

Tatuointeja: Yksi. Toisen haluaisin ja tietäisin jo mitä ottaisin, mutta saa nähdä saanko koskaan aikaseks mennä ottamaan sitä.

Lävistyksiä: Mulla on ollu joskus nuorempana nenäkoru, mutta nykyään vaan korvikset. Korvissa on tosin ollu niissäkin joskus enemmän reikiä, mutta en taida saada enää niihin koruja.

Muuttoja: Pienenä olen muuttanut kaksi kertaa ja kotoa lähdettyäni 11 kertaa Keski-Suomessa ja kerran Itävaltaan. Tämä asunto on kolmas omistusasuntoni. Toki yhteinen ja toivon, että tässä pysytään niin kauan kuin mahdollista. Ollaan edelleen erittäin onnellisia, että tämä sattui meidän kohdalle ja viihdytään hyvin täällä.

Ampunut aseella: Jollakin pyssyllä pappa opetti meitä ampumaan kun oltiin pieniä. Mitä niitä nyt on? En tiedä aseista mitään.

Ottanut lopputilin: En. Kerran olen joutunut kirjoittamaan lappusen, etten enää jatka töitä ja se oli silloin kun oma terveys petti ja silloinen työ ei enää sopinut minulle. Se oli kyllä ikävä hetki ja vielä välillä muistelen aikoja vanhassa työpaikassani..

Ollut saaressa: Käytännössä se koti, missä lapsena asuin oli saaressa. Jos siis saaren määritelmä on se, että on vettä joka puolella ja veden yli menee sillat.. Kreetalla on myös tullut oltua hyvin monta kertaa ja sekin on saari.

Autosi: Meidän auto on musta VW. Etenkin tuo väri on tärkeä muistaa sanoa muilla jutuilla ei niin väliä. Toki ilmastointi pitää olla ja ovien aueta painamalla avaimen napista. Siinä oli mun vaatimukset autokaupoilla viimeks.

Ollut lentokoneessa: Monta kertaa.

Ollut ambulanssissa: Kerran. Siitäkään ei ole kauaa. Toivotaan, että enää ei tarvitse sitä kokea.

Luistellut: Kyllä. Aika monena talvena. Viime talvi tais olla poikkeus. Ennen se oli helppoa. Nykyään en osaa jarruttaa :)

Surffannut: En. Ainoastaan netissä ja sitäkin tosi tosi vähän. Teen aina ne tietyt jutut ja katson tietyt sivut ja sen jälkeen en enää jaksa olla koneella.

Ollut risteilyllä: Aika harvoin. Viime kesänä oltiin Ruotsissa siskoni perheen ja vanhempieni kanssa ja se oli kyllä mukava reissu. Meidän ensimmäinen reissu ulkomaille yhdessä ja muutama extra tyyppi mukana :D

Ajanut moottoripyörällä: Ainakin kerran olen suostunut kyytiin. Isäni ajelee sellaisella paljonkin ja joku kesä oltiin menossa mökille niin lähdin kyytiin. En kyllä tykännyt ollenkaan. En voi ymmärtää, miten he äidin kanssa matkustelevat pyörällä paljonkin ja äiti väittää, että siellä rentoutuu niin, että meinaa melkein nukahtaa. Oma oloni oli lähinnä hyvin turvaton ja vaikka isäni lupasi, ettei ohita ketään niin pakkohan hänen oli. Kamala reissu :)

Ratsastanut hevosella: Ala-asteelta saakka. Käytiin lähes päivittäin tallilla ja kesät tietysti ratsastusleireilläLukiossa ollessa se sitten jäi. Enää en taida edes uskaltaa hevosen selkään.

Ollut sairaalassa: Pienenä kerran, kun sain jonkun ihme allergisen reaktion. Ei taidettu koskaan saada selville, että mistä se tuli. Silloin oli pelottavaa jäädä yksin sinne petiin. Tosin ei se kovin ihanaa ollut nytkään sen ambulanssikeikan jälkeen..

Suosikkihedelmä: Päärynä, mutta en oikeastaan koskaan osta niitä. Tuntuu, että ne menee aina niin nopeasti huonoks.

Aamu vai ilta: En pidä yhtään siitä, että joutuu herätä kelloon, mutta sanon silti aamu. Aamuisin oon jotenkin virkeämpi ja tykkään lähteä töihinkin mielellään jo ihan aamulla. Iltaisin oon nykyään ihan liian väsynyt.

Lempiväri: Musta

Viimeisin puhelu: Työpuhelu. Oon ollut tän päivän etänä.

Viimeisin viesti: Laitoin siskolle ajan milloin mennään sovittaa niitä mun hääpukuja.

Nähnyt jonkun kuolevan: En, vaikka muutamissa hautajaisissa on tänäkin vuonna tullut oltua..

Kahvi vai tee: Aamuisin aina kahvi iltaisin juon aika usein teetä. Kahvissa mulle riittää se yks aamukahvi, vaikka välillä tulee kyllä juotua myös päivällä kupponen.

Paras vuodenaika: Jokaisessa vuodenajassa on puolensa. Talvella voi hiihtää ja laitella joulua. Keväällä on jo ihanan valoisaa ja voi olla jo lämmintä, mutta ei liian kuumaa. Kesällä on usein loma ja on aikaa olla mökillä. Syksyllä ruska on kaunis ja lenkkikelit parhaimmillaan. Jos yksi pitää valita niin valitsen kevään.


Mukavaa iltaa. Me laitettiin just sauna päälle ja lähdetään sitä ennen lenkille koko poppoo.

Ruut

4 kommenttia

  1. Välillä huomaa että ystävä ei todellisuudessa tiedäkään minusta juuri mitään tai minä hänestä. Olenkin miettinyt, kuinka paljon some välillä vääristää elämäntilanteitamme. Itse juttelin pitkästä aikaa erään ystäväni kanssa (somessa olin seuraillut, mutta juteltu ei oltu reiluun vuoteen), olin käsityksessä että heillä kaikki hyvin, kuvat olivat olleet iloisia ja matkustelleet. Todellisuudessa he olivat eronneet jne. Eli, kyllä on tärkeää että näemme ystäviämme säännöllisesti kahvittelunlomassa. Helpommin sanottu kuin tehty! :)
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta! Täällä olikin tänään ihana hetki kun oikeasti sain ystäväni tänne meille kylään. On niin paljon mukavampi nähdä ihan oikeasti eikä vain viestitellä.

      Poista
  2. Kiva postaus jota oli mukava lukea! Ihanaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana. Tätä oli mukava myös kirjoitella. Hyvää viikonloppua sinne kans!

      Poista