Hyvää arkea


Miten siellä on lähtenyt alkuvuosi käyntiin? Täällä tuntui, että ensimmäinen arkiviikko oli hyvinkin tahmea. Aamulla oli todella vaikea herätä ja iltaisin ei jaksanut oikeastaan mitään. Tänään kumminkin herättiin jo vähän pirteämpänä hyvin nukutun yön jälkeen ja lähdettiin pitkästä aikaa lenkille ja täytyy sanoa, että kyllä teki hyvää. Raikasta ulkoilmaa olin kaivannut. 

Uutena vuotena harvoin teen mitään lupauksia ja lähinnä jos jotain yritän niin se on, että saisin taas tämän naisen kuntoon. Tavoitteena on aloittaa sillai ihan hiljalleen taas, sillai ettei ihan heti ahdistu. Uskon siihen, että pienestä se kaikki lähtee. Tällä viikolla pääsin elämäni ensimmäistä kertaa hermoratahierojalle ja se tavallaan aloitti tämän mun hyvinvointi suunnitelman. Oli muuten ihan kamalaa kidutusta koko touhu, mutta sen jälkeen oli olo todella hyvä. Noin muuten suunnitelmissa on lisätä sitä liikuntaa hiljalleen takas tuohon arkeen ja jättää ne herkuttelut vaan viikonloppuun. Viimeisimmästä mä luistan lähes joka päivä. 


Ehkä myös kaikki kivat pikku jutut auttaa voimaan hyvin. Mulla ne vois olla kirjojen lukeminen, ystävien näkeminen ja arjessa sen toisen huomioiminen. Parasta on kun toinen voi hyvin niin siitä saa myös itse sellasta voimaa arkeen. Lopuksi tietysti täytyy mainita kivojen juttujen odottaminen. Meillä onkin jo jääkaapin ovessa muutama keikkalippu odottamassa tälle vuodelle ja ne siinä muistuttaa kivoista tapahtumista. Eli eipä niitten asioiden kovin kummosia tarvi olla.. 

Toisaalta jos miettii ihan perus arkea niin siinä riittää ihan vaan hyvät unet ja säännöllinen liikunta ja ruokailu. Niillä pääsee jo pitkälle. 


Noin muuten oon miettiny sitä, miten muut ihmiset ja niiden sanomiset vaikuttaa ja saa mielen mietteliääks ihan arkenakin. Tässä viime aikoina oon huomannut sen, että olit sitten missä elämäntilanteessa niin aina sitä kysellään, että milloinka sitä ja milloinka tätä. Jos sulla ei oo miestä niin se on ihmeellistä, jos oot sellaisen löytänyt niin miksi et ole jo naimisissa tai jos ei oo lapsia niin siitä muistutellaan tai sitten jos niitä lapsia on niin sitten niitä pitäis olla monta. Oon aika monelta kuullut tätä samaa ihmettelyä, että eikö oikeasti mikään riitä tai pitääkö kaikkien elämä mennä just tietyllä tavalla? Voi kun ihmiset näkis ja ymmärtäis sen, että jokaisen elämän takana voi olla asioita, mitä ei ihan heti kaikille paljasteta. Jokaisella on se oma elämä ja se menee just sellaiseen tahtiin kun menee. Ymmärrän kyllä myös sen, että monesti ihmiset vaan kyselee uteliaisuuttaan tai ihan vaan, koska niin tehdään, eikä suurimmalla osalla ole oikeasti väliä muulla kuin sillä, että sinä olet onnellinen..

Toinen asia mihin törmäsin jo tässä viikon sisällä oli se kun eräs ihminen laittoi viestin ja kysyi, että onko minun elämäni nyt muuttunut sitten kerralla tosi täydelliseksi. Aluksi mietin, että mitä siihen oikeasti voisin vastata. En halua peitellä sitä, että arki voi oikeasti olla hyvää ja edelleenkin olen sitä mieltä, että hyviä ja huonoja asioita on lupa jakaa, jos se oikealta tuntuu. Toki blogiin tulee laitettua enemmän niitä hyviä juttuja ja miksi ei saisi laittaa. Uskon, että jokainen oikeasti tietää, että ei se elämä voi olla pelkkää hyvää ja ihan meillä jokaisella on ne omat vaikeutensa, mutta miksi niihin pitäisi aina keskittyä? Voiko oikeasti olla niin, että minä saan ja voin nauttia niistä hyvistä jutuista? Ihan jo arjessakin? En aio potea siitä huonoa oloa, että olen onnellinen.. 
Kyllähän ne toisten ihmisten sanomiset vaikuttaa ei sille mitään voi ja voi kun sitä itse osais vaan huolehtia siitä omasta elämästä ja vähän myös niistä läheisten, ainakin olla helpottamassa sitä. Välillä joitakin juttuja jää miettimään pidemmäksi aikaa ja välillä onneksi ei. 


Tänään on loppiainen ja itse täällä odottelen, että sauna lämpeää ja pääsen sinne. Illaksi aion lähteä tapaamaan ystäviäni ja ehkä syömään jotain. 

Tuli ehkä vähän sekavaa tekstiä, mutta halusin avautua ihan pienesti vain ;) 

Kuvissa muuten ihania juttuja, jotka myös piristää. Tilaisin Deseniolta meille uudet taulut ja tykkään niistä ihan todella paljon!! Tuo ihana kalenteri tuo myös arkeen iloa, kun sitä aina työpöydällä katselen. Lisäks nyt menossa jännä hyvä uus kirja ja vähän tuossa yhdessä kuvassa vilahtaa meidän uutta ihanaa pehmeää mattoakin. Entäs nuo tulppaanit? Eilen ne ostin, koska laitoin sen pienen joulukuusen nyt pois ja halusin jotain tilalle tuonne pöydälle. Viimeisenä, mutten vähäisimpänä on edelleen tuo lähiranta. Parasta täällä. Meillä tuo toinen onkin käynyt uimassa joka viikko edelleen, sitkeä sissi! 


Näihin ajatuksiin ja kotoisiin tunnelmiin mä nyt taidan lopettaa ja valmistautua siihen iltaan. Ihanaa loppiaista ihan jokaiselle!

Ruut

4 kommenttia

  1. Mä oon kanssa monesti miettinyt sitä ihmisten tarvetta kysellä henkilökohtaisia asioita. Se, miksi meillä ei ole lapsia, ei mun mielestä kuulu kenellekään muulle kuin meille. Ei sillä, että asian takana olisi mitään suurta draamaa, se nyt vaan ei ole muiden ihmisten asia :) Ja kyllä, sä saat olla onnellinen ja hehkuttaa sitä! Se ei ole keneltäkään muulta pois ja jokainen kyllä ymmärtää (tai ainakin pitäisi ymmärtää), että kaikilla meillä on omat vastoinkäymiset ja huonot hetket. Mutta jos se yleisfiilis on onnellinen, niin sehän on aivan mahtavaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä harmi, että valitettavan usein se menee noin. Toki lähäisilleen haluaa kertoa kaikenlaista ja he saavatkin kysellä. Meitä on niin monenlaista tallaajaa tässä maailmassa.

      Poista
  2. Hyvä postaus! Todellakin meillä jokaisella on oiekus henkilökohtaisiin asioihin, joita ei halua huudella kaikille. Välillä ihmisten uteliaisuudella ei ole mitään rajaa. Ja, muistan nuo mainitsemasi utelut mies, avioliitto, lapset ja koska lisää jne. Nyt kun olemme saaneet alkuvaikeuksien jälkeen kolme poikaa, meiltä kysellään koska tyttö?
    Ja, meillä jokaisella on oikeus olla onnellinen. Jokainen tietää, että kenenkään elämä ei ole aina pelkkää onnea. Eli, kun on aihetta olla onnellinen, ollaan rehellisesti onnellisia ja muistetaan myös iloita toisten onnesta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu! Ehkä sitä ei aina pitäis niin kovasti loukkaantua toisten sanoista tai ottaa kaikkea henkilökohtaisesti, mutta ei sitä aina itselleen mitään voi ja joskus vaan joku juttu harmittaa kovasti ja sitä yrittää muistaa, että ite käyttäytyis sitten toisella tavalla, kun samanlainen tilanne esiin sattuu..

      Poista