Sitten tää ehkä henkilökohtaisin postaus, joka saa osaltaan päättää mun oman elämän esittelyn, koska eiköhän se kaikki muu selviä tässä tätä blogia kirjoitellessa. Kuvana sama kuva, joka oli joskus ed blogin "omassa kertomuksessa". Tää kuva on vaan jotenkin mua.
Muistan kun osan omaa elämää mun suurin toive oli, että olisin tavallinen. Oikeastaan melkein sellanen näkymätön, joka sulautuu massaan, eikä paljon erotu. Kuulostaa ehkä tosi oudolta, mutta edes hetken olisi ollut kiva kuulla, että mua ei muisteta tai että en ollu jääny kenenkään mieleen tai että voisin kävellä jossain ja olla huomaamaton.
Mun syntymälahjana on erilaisuus. Olen joskus tainnut kertoa, että synnyin fyysisen vamman kanssa ja kaikki ne jotka mut tuntee, tietää sen varmasti. Jotkut on erilaisia näkyvämmin, toiset taas jollain muulla tavalla. Vaikka ajatukset ei oo aina ollu siitä kovin positiivisia, niin koen silti eläneeni aikalailla samanlaisen elämän, kun kuka tahansa muu ns normaali. Jo pienestä pitäen halusin opetella ihan samat jutut kuten muutkin ja vaikka mulle toistuvasti saatettiin sanoa, että en pystyis johonkin, päätin näyttää toisin.
Vaikka multa puuttuu se toinen jalka, niin en mä tiedä voiko kukaan sanoa, etten olis kokonainen. En oikeasti edes osais olla muunlainen. Tosin tähän on pakko lisätä, että olishan se aika jännää olla hetki joku muu ja koittaa miltä tuntuis omata kaks tervettä jalkaa. Onkohan se niin hienoa, miltä se näyttää tai toisko se mun elämään lisää onnellisuutta?
Hiljalleen näiden vuosien mennessä eteenpäin oon myös oppinu rakastamaan itseäni just tällasena. Yks jalka ei määritä sitä, millanen oon ihmisenä, eikä se estä mua tekemästä asioita. Toki mun pitää usein ottaa se huomioon. En tiedä voiko kukaan koskaan sanoa olevansa täysin sinut oman itsensä kanssa, oli sitten kaksi jalkaa tai yksi. En minäkään mikään superihminen ole, joka aina vaan nauttisi tästä omasta olemuksestaan. Mulle on vaan jotenkin jääny mieleen joskus opettajana ollessa, kun luokalla oli oppilas, jolla ei myöskään ollu toista jalkaa. Silloin mua tultiin kiittämään siitä, millasta esimerkkiä näytin elämälläni. Siinä vaiheessa tosin mietin, että tässä ei oo mitään hyvää, mutta kuinka väärässä olinkaan. Onneks ikä ja aika tekee tehtävänsä. Kumminkin tuo kiitos on ehkä hienointa mitä voi kuulla. Kyllä mun mielestä on oikeasti kiva kuulla, että oon edes hetken ollu sellanen ihminen, joka on antanu toivoa jollekin muulle.
Hiljalleen näiden vuosien mennessä eteenpäin oon myös oppinu rakastamaan itseäni just tällasena. Yks jalka ei määritä sitä, millanen oon ihmisenä, eikä se estä mua tekemästä asioita. Toki mun pitää usein ottaa se huomioon. En tiedä voiko kukaan koskaan sanoa olevansa täysin sinut oman itsensä kanssa, oli sitten kaksi jalkaa tai yksi. En minäkään mikään superihminen ole, joka aina vaan nauttisi tästä omasta olemuksestaan. Mulle on vaan jotenkin jääny mieleen joskus opettajana ollessa, kun luokalla oli oppilas, jolla ei myöskään ollu toista jalkaa. Silloin mua tultiin kiittämään siitä, millasta esimerkkiä näytin elämälläni. Siinä vaiheessa tosin mietin, että tässä ei oo mitään hyvää, mutta kuinka väärässä olinkaan. Onneks ikä ja aika tekee tehtävänsä. Kumminkin tuo kiitos on ehkä hienointa mitä voi kuulla. Kyllä mun mielestä on oikeasti kiva kuulla, että oon edes hetken ollu sellanen ihminen, joka on antanu toivoa jollekin muulle.
Se miks teille kirjotan tätä on oikeastaan vaan se, että haluan kertoa tän. Ei se oo ehkä eka asia, mitä tavatessa ihmisille sanon ja miks pitäiskään. Kyllä ne on muut jutut, jolla itseäni kuvailen. Tavallaan haluan todeta sen, että myös fyysisen vamman kanssa voi elää hyvää elämää. Mullahan ei mitään valittamista ole, koska pääsen liikkumaan ja voin urheilla. Eikä mun vamma estä mua elämästä itsenäistä elämää tai rajoita elämää kovin paljoa. Ainut, että en voi tanssia sitä balettia, mikä olis mun haavelistalla aika korkealla..
Ollaan sellasia kun ollaan. Eletään tätä elämää ja nautitaan siitä että saadaan elää. Olikohan liian syvällistä, en oikein osaa päättää..
Ruut
Kaunis kirjoitus! Ollaan kokonaisia, kaikkine vajaavaisuuksinemme. Ja, muistetaan että jokainen on arvokas juuri tällaisena kuin on! Aurinkoa viikkoosi!
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaIhana kirjoitus, minäkin aukaisin tänään pintaa syvemmän tekstin. Onneksi me kaikki saamme olla kokonaisia omalla tavallamme <3
VastaaPoistajanitakarolina.blogspot.com
Kävinkin lukemassa sun kirjoituksia :) Jokaisella omanlainen elämä ja silti täällä sitä elellään kaikki yhdessä :)
PoistaYmmärrän paremmin kuin hyvin. Synnyin itse geenivirheen kanssa, joka aiheuttaa sairauden jota silmällä ei voi havaita. Se rajoittaa ja tekee elämästä monella tapaa hankalaa. Siitä huolimatta koen olevani juuri tällaisena kokonainen, rakastettu, rakastettava. Oletko tullut ajatelleeksi, että meissä on juuri siksi raapaisupintaa, joka monelta toiselta puuttuu? Olisitko sinä kirjoittanut vastaavan syväluotaavan tekstin jos asiat olisivat toisin. Ehkä olisit, ehkä et. Uskon kuitenkin että perspektiivisi on juuri tämän takia laajempi. Ja se on lahja se.
VastaaPoistaKyllä niitä on tullut mietittyä. Ja myös sitä olisin mä ehkä vähemmälläkin voinut tulla syvälliseksi, tai sit en, mistä sen tietää :)
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaIhana, kaunis kirjoitus! Jokainen on kokonainen omalla tavallaan, kukaan ei ole samanlainen kuin toinen, kukin luo itse oman kokonaisuutensa. <3
VastaaPoistaKiitos Pia <3
PoistaTämä kolahti nyt niin, että tuli ihan itku. Itse olen viime vuosina miettinyt paljon kiitollisuutta, enkä vähiten juuri siksi että oma fyysinen terveys on reistaillut epämääräisesti. Sitten jossain tuli vastaan lause "Olla onnellinen ei välttämättä tarkoita sitä, että saat kaiken haluamasi. Se tarkoittaa, että rakastat sitä mitä sinulla on ja olet siitä kiitollinen." Nimenomaan niin kuin sanoit: nautitaan siitä, että saadaan elää! <3 Ps. Oli juuri sopivan syvällistä! :)
VastaaPoistaNo hyvä ettei menny ihan yli ;) Kyllä sitä aina hetken miettii, että mitä ihmettä sitä on julkaisemassa.. Pistän kuumeen piikkiin ;) Täälläkin nyt sairaslomalla olleena on alkanut arvostaa tuota fyysistä terveyttä. Mikä tietysti kuulostaa mun suusta ehkä oudolta.. On se välillä vaikeaa se kiitollisuus, mutta kyllä se vaan kannattaa. Tsemppiä sinne <3
PoistaRuut ❤️ Tekstisi rehellisyys ja kauneus toi kyyneleet silmiin. Olet ainutlaatuinen helmi elämän meressä. Lämmin halaus!
VastaaPoistaOlipas täällä kauniita sanoja, kiitos Jenna <3
PoistaIhana Ruut <3. Olet muuten ollut paljon mielessä viime aikoina, kun oma terveys on reistaillut ja olen pohtinut, että "se Ruut on kyllä oikeasti aika pirun vahva nainen, kun on niin positiivinen kivuista huolimatta".
VastaaPoistaHih. En tiedä olisinko hymyilly vai tirauttanu pienen kyyneleen kun tätä luin :) Voi sua, kyllä täälläkin niitä kovin vaikeita hetkiä on ja en mä aina oo positiivinen :) Tsemppiä sinne, mitä sitten ikinä siellä onkaan. Myös sä oot ollu mielessä!
PoistaIhana kirjoitus! Liikutuksen kyynel vierähti tältäkin uudelta lukijalta!<3
VastaaPoistaJa mulle tuli hymy, kun joku näitä juttuja lukee <3
PoistaNyt kolahti, ihana sinä <3 Kiitos kauniista kirjoituksesta!
VastaaPoistaKiitos sulle jos jaksoit lukee :) <3 <3
PoistaSä oot kyllä niin timantti <3 <3
VastaaPoistaKiitos Veera <3
Poista<3 <3
VastaaPoistaTiia <3 ja ps. mulla on ikävä sun seuraa ja sun juttuja! :)
PoistaVaikka mä hermoon ja kiroilen paljon? :D Yritetään nähä pian! <3
PoistaEiköhän meistä jokainen välillä oo vähän enemmän kiree ja toisinaan taas ei :D
VastaaPoistaVaikka ollaan tavattu useammankin kerran, en ole sun vammasta tiennyt tai sitä erityisesti huomannut. Tämä tieto ei käsitystäni sinusta muuta. Olet edelleen yhtä lämmin, sydämellinen ja helposti lähestyttävä. <3
VastaaPoistaKauniita sanoja, kiitos ja samoilla sanoilla voisin kyllä kuvailla sua :) J luulikin silloin satamafestareilla, että olit mun työkaveri :D
Poista