Aikuisen slämäri


Mulla on vieläkin yks pikkunen kaappi täynnä vanhoja kirjevihkoja, päiväkirjoja ja kirjeitä. Niitä on joskus kiva lukea ja muistella menneitä vuosia ja huomata sen, että on tässä ehkä kumminkin tullut aikuistuttua jonkun verran. Yks etenkin ala-asteella suosittu juttu oli erilaiset ystäväkirjat. Täällä blogeissakin on kiertäny nyt jonkin aikaa yks vähän samanlainen "aikuisten slämäri" (mistä toi sanakin tulee?).. Nyt sunnuntaina kun hiihdot on jännitetty ja kyläilyt hoidettu ja ollaan aika rennoissa tunnelmissa päätin myös ite tän tehdä. Kuvat on viikonlopun touhuista. A halus olla keiju ja tuo kuva missä oon minä ja B, on keijun ottama. Hyvä kuvaaja siitä vielä tulee.

Nimeni on: Ruut

Jotkut tosin kutsuvat minua: Rupsu, Rupu, Ruutti, Ruuska (hirveen on imartelevia noi mun nimet). No, joskus oon myös kulta.. ja on niitä muitakin, mutta jääköön ne salaisuudeks.. 

Olen syntynyt vuonna: 1981

Lapsuuskotini langallinen puhelinnumeroni oli: 31176

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona: Opettaja

Mutta isona minusta tulikin: Yhteisöpedagogi. Töitä on kyllä opettajana tullut tehtyä, mutta vieläkään en tiedä, että mikä minusta isona tulee.. 

Täydellinen puoliso: Mies, joka on rehellisesti oma itsensä ja jonka seurassa mä saan olla sellanen kun oon.. Lyhyesti näin. 

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Ekaks kun luin tän niin mietin, että voi kamalaa. Mun päivät tuntuu nytkin jo välillä niin pitkiltä ;) Mutta ehkä mä sit osaisin ottaa vähän rennommin.. 

Harrastan nyt: Käyn lenkillä ja kirjottelen tätä blogia. En oikeastaan muuta.. Ai niin, soittelen mä edelleen pianoa. 

Noloin tv-ohjelma, josta pidän: Välillä musta tuntuu, että ne on kaikki hyvinkin noloja joidenkin mielestä, mutta mua ei oikeastaan nolota myöntää, että kattelen mielelläni kaikkea hyvinkin kevyttä esim mun tiistainen kohokohta on kattoo maanantaisin tullut uusin Huippumalli haussa Areenasta.. 

Bravuurini keittiössä: Pizza se taitaa olla ja kyllä nuo kakutkin on kehuja saanu ja oikeastaan kaikki mitä teen ;) Pizzaan oon kumminkin lähes itse aina hyvin tyytyväinen ja sitä oon leiponu jopa muiden juhliin.. 

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina, kun: Ennen lähes joka aamu Keskisuomalaista lukiessa ja sieltä erityisesti kaikki onnelliset jutut liikutti. Nykyään ehkä vähän vähemmän. En oo enää niin väsynyt, kun en herää kelloon, mutta kyllä se silti on hyvinkin liikuttava lehti. Samoin kun kaikki ohjelmat, joissa on onnellinen loppu. En mä kyllä häpeä niitä :D

Lapsuuteni lempilelut: Barbiet

Lempilelu nykyään: Kamera, tietokone 

Salainen paheeni: Ei kai niitä tässä nyt myönnetä :D joku ei niin salainen ja ehdottomasti pahe vois olla sipsit, nam!!!!!!

Ei kun se ihan oikea salainen paheeni: Katso edellisen kysymyksen ensimmäinen lause.. 

Viisaus, jonka tähän mennessä olen oppinut: Turha murehtiminen ei kannata ja on tärkeää olla itselleen rehellinen..

Mukavaa sunnuntaita sinne <3

Rupu








6 kommenttia

  1. Eikä, Keskisuomalainen: se laittaa mutkin itkemään vähintään aina tiistaisin, kun ilmestyy se uusimpien vauvakuvien osasto :O. En vaan voi mitään sille liikutukselle, kun koko aukeama on täynnä noita sairaalan petivaatteita, ruttunaamaisia vauvoja ja äitejä pinkeissä aamutakeissaan <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on mullakin lähes varma keino saada aikaan muutama kyynel. Tulee vaan jotenkin niin onnellinen olo toisten puolesta :)

      Poista
  2. Minä haaveilen nyt yhteisöpedagogin opinnoista, mutta kun täällä "maan korvessa" sitä mahd on huonosti saatavilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse valmistuin 2005 ja olen kyllä ollut ihan tyytyväinen, että aikoinani sinne kouluun menin :) Mielenkiintoista ja toisaalta hyvinkin monipuolista opiskelua!

      Poista
  3. Tää on hauska, taidankin napata tälle viikolle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä on kyllä välillä ihan hauska tehdä, varsinkin silloin kun aikaa on :)

      Poista