Blogimaailma vs todellisuus



Mies sanoi joskus, että se vois alkaa pitää toista blogia tässä rinnalla. Sellasta, missä tulis esille, miten asiat oikeasti menee tai miltä täällä oikeasti näyttää. Tiedän, että sanoi sen leikillään, mutta jäin kumminkin pohtimaan asiaa. Onhan totta, että blogiin otetaan niitä näittiä kuvia, vaikka ympärillä olisi kaaos (arvaatte varmaan, että mä en täällä sotke ;) ) tai että kirjoitetaan niistä kivoista asioista mieluummin kun niistä muista. Onko siinä kumminkaan mitään pahaa? Voiko hyvien ja kauniiden juttujen näkeminen/etsiminen olla huono asia? Ihan varmasti siellä ruudun toisella puolen ymmärretään se, että hyvin tavallinen ihminen tätäkin blogia kirjoittelee. Kyllä täällä arkisessa elämässä on ne huolet ja murheetkin läsnä ja on monia asioita, mitä mietttii, mutta mitä ei tänne kirjoita tai kuvaa. 

Mä ainakin nautin siitä, että voin miettiä jotain kuvausjuttuja ja asetella esineitä ja tavaroita niin, että saan niistä kivoja kuvia tai sitten siitä, että oikein pohdin, että mitkä kaikki asiat tuo mulle sitä iloa arkeen ja kirjoitella niistä. Hyvä blogipostaus on mulle sitä, että on mieleiset kuvat ja teksti on mua itseäni. Tälläkin hetkellä tietokone on täynnä kuvia, joita en oo vaan jostain syystä laittanu tänne blogiin ja tässä kollaasissa osa niistä. Pieniä yksityiskohtia, mistä ei sitten kumminkaan syntyny mitään tekstiksi asti. Nämä kuvat otettu tässä viikon sisällä. 

Nyt aamulla kun istuin koneelle, mulla oli hetken olo, että ei oo mitään annettavaa. Ei mitään, mistä kirjoittaa. Avasin verhot ja katselin ulos. Harmaata oli pihalla ja mun ajatuksissa. Aloin suunnitelemaan mielessäni tämän keskiviikon kollaasia ja kokosin yhteen kuvia. Mielestäni kuvista oikein huokuu se, että täällä aika on pysähtynyt. Kevät on tuonut kotiin väsymyksen ja mielessä on harmautta. Ei siitä halua kirjoittaa. Eikä siitä, että sairaslomalaisella päivät tuntuvat ikuisuuksilta tai jopa pari euroa on tässä tilanteessa jo melkoinen summa rahaa. Entä ne omat ideat, elämään ja blogiin, ovatko ne ollenkaan hyviä? Ovatko ne hyviä noin muutenkaan ja miksi tuntuu, että ne omat mielipiteet ja ideat ovat aina kovin erilaisia kuin muilla? 

Näissä hetkissä on helpompi nostaa katse, valita hyllystä uusi kirja, laittaa herkullinen aamupala ja ehkä sytytellä muutama kynttilä. Koti on taas siisti, laskut maksettu, pakolliset hommat hoidettu ja ei enää kovin montaa tuntia, että tuo toinenkin taas kotiin tulee. Ainakin mulle on tärkeää välillä pysähtyä hetkeksi. Miettiä, että mikä vois olla tämän päivän hyvä juttu ja mikä saa hymyn mun huulille. 

Mä se vaan kaikesta huolimatta
tykkään täällä kirjoitella ja ottaa kuvia. Haastaa itseäni, elämää ja tehdä siitä just mun näköisen. Hyviä harrastuksia tarvitaan ja mulle tää on ollu näinä vuosina yks niistä rakkaimmista. Kurkistus mun oikeaan elämään ja etenkin niihin ihaniin juttuihin.. Tähän loppuun on muuten pakko sanoa, että mä niin ihailen mun blogiystäviä ja en voi kun hämmästellä, että miten he julkaisevat juttuja ja kuvia lähes päivittäin. Miten te teette sen? :) 

Väsynyt, mutta onnellinen
Ruut

8 kommenttia

  1. Kiva postaus! Varmasti moni tuo esille vain kivoja juttuja, kun niitä on mukavampi lukea. Mä en millään jaksáisi enkä ehtisi postata joka päivä, vie liikaa energiaa. Tulee paniikki! Bloggauksen pitää olla kiva ja sitä pitää saada tehdä rauhassa. Minä ainakin tarvin aikaa, jos postaan. Kiireessä ei synny mitään järkevää tekstiä...Ihanaa ja rauhallista päivää sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No samaa oon miettiny mä. Tykkään siitä, että voi postata just kun siltä tuntuu ja välillä jaksan montakin päivää peräkkäin ja välillä sitten taas teen kaikkea muuta :)

      Poista
  2. Mun mielestä sun blogi on nimenomaan ihanan aito ja positiivinen jotenkin uskottavalla tavalla <3. Teksteistä kyllä saa lukea myös, ettei sairaslomailu oikeasti ole mitään lomailua ja kepeää leffojen katsomista, mutta jotenkin siinä valossa on erityisen ihana nähdä, että löydät kuitenkin päivistä niitä pieniä, kauniitakin juttuja. Yleensäkin tykkään lukea blogeja, jotka pvat sopiva sekoitus pintaa ja syvyyttä - vähän niin kuin tämäkin. Ihan niin kuin pelkkiä nättejä kuvia ei pidemmän päälle jaksa katsella, ei myöskään pelkkiä valitusvirsiä jaksa lukea - ja se oikea elämäkin taitaa olla yleensä vähän sekä että ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura :) Onhan tää aina sellasta arpomista, että mitä voi kirjoittaa tai mitä edes haluaa jakaa ja silti jotenkin niin, että siinä olis kumminkin jotain ihan oikeaa asiaa, joka mielessä liikkuu :) Elämä on just sellasta. Välillä on ihan hurjan ihanaa ja välillä mennään sitten jossain ihan muualla ja suurimmaks osaks sitten siinä keskellä :)

      Poista
  3. Kyllä blogistasi paistaa aitous <3 Ja tosiaan, kyllä minäkin ennemmin kauneutta haluan kuvata - ei se tarkoita sitä, että se olisi ainut totuus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja, sitä olen yrittänytkin tuoda esille. Aitoa voi olla myös se, että ihan kaikkea ei kerro ja niinhän se on normaalissakin elämässä, että ei sitä kaikille jaa kaikkea vaan joskus haluaa poimia ne tärkeimmät jutut ja kertoa niistä :)

      Poista