Istuin illalla terassilla nauttimasta päivän ensimmäisestä hetkestä, ettei ollut kuuma. Siinä istuessani huomasin, että aurinko alkoi laskea. Hetkessä taivas muutti väriä ja kaikki näytti hyvinkin erilaiselta..
Tällä viikolla pappani kohdalla aurinko laski viimeisen kerran. Olen saanut nauttia isovanhempieni seurasta hyvin pitkään ja ei ole kauaakaan siitä, kun saatettiin mummoni viimeiselle matkalleen. Tuntuu oudolta, että nyt sitä ollaan sitten viimein siinä iässä, että yksi aikakausi alkaa olla lopuillaan. Muutamia vuosia sitten kaikki neljä isovanhempaa istuivat vielä samassa kahvipöydässä. He, joiden kanssa ollaan eletty aina ja totuttu siihen. että on mummoloita, joissa kyläillä. On isovanhempia, jotka odottavat. Elävästi muistan vielä viimeisen keskustelun pappani kanssa. Puhuttiin Heinäsuvannosta, paikasta josta olin juuri tullut. Niistä tutuista ympyröistä, joissa minäkin aikoinaan kasvoin. Pappa asui samassa talossa meidän kanssa koko lapsuuteni. Paritalo, jossa ovet olivat aina auki. Ei se ehkä kaikkein puhelian pappa, mutta omalla tavallaan hauska kumminkin. Suomalainen mies. Parin viikon päästä lasketaan pappa hautaan. Ehkä he ovat pian taas mummon kanssa yhdessä. Istuvat kahvilla ja pappa uittaa pullaa kahvikupissaan ja kertoo juttujaan. Ei enää kipuja, eikä sairauksia. Kiitos pappa kaikesta. Olit hyvä pappa ja me tykättiin susta.
Elämä on rajallista ja siitä saa aina välillä hyvinkin konkreettisen muistutuksen. Ehkä sitä just siks voi iltaisin hetken pysähtyä ja vaikka katsella näitä kauniita auringonlaskuja. Nauttia niistä hetkistä mitä vielä on jäljellä ja huomata, että täällä on tosi paljon ihania juttuja. Ehkä minäkin tänään illalla käperryn entistä enemmän toisen kainaloon. Nautin hetken ajasta siinä, koska ei mee kauaa, että tuo kolmas tunkee sinne kainaloon myös ja viimein meille tulee niin kuuma, että on pakko vähän ottaa etäisyyttä ;) Sydämessä toive, että nähtäis yhdessä vielä tosi monta auringonlaskua me ja meidän läheiset.
<3
Ruut
Ei kommentteja