Välillä vaihtaisin mielelläni oman pääni jonkun toisen kanssa tai tarkemmin sanottuna aivot. Haluaisin hetkisen elää niin, että en niin kamalasti huolehtis ja murehtis. Mun koko lomaa on kantanu ajatus alkavista töistä ja siitä, että miten meidän pikkuinen koira pärjää. Miten ihmeessä voin sen aina vaan jättää työpäivien ajaks yksin kotiin. Oon yrittänyt googletella kaikenmaailman koiranhoitajia yms, mutta eipä sitä nykyään uskalla vieraita kotiinsa päästää. Tieto, että joku kävis sen täällä syöttämässä ja katsomassa, että kaikki on ok. En yhtään tiedä, että mitä se täällä päivisin tekee. Tiedän, että se on koira ja muutkin koirat pärjää. Se on vaan niin ihmisrakas, sellainen seurakoira, joka viihtyy lähellä. Haluaisin jotenkin ajatella, että voisin tarjota koiralleni hyvän elämän. Samalla tietysti haluaisin, että se olis tottelevainen yms. Eikä se ole vieläkään sisäsiiti tai on sillä tavalla, että tekee kyllä tarpeensa vessaan paperille ja uikuttaa oven takana, jos ei ovi ole auki. Ulos on vielä vähän pelottavaa tehdä mitään.
Oon välillä sitä mieltä, että mun ajatuksilla varustetulla ihmisellä ei pitäis olla lemmikkejä. Muistan lapsenakin miten itse nukuin jossain pienessä kasassa, ettei kissa vaan herää. Jatkan sitä samaa tän koiran kanssa. Isompi sänky ei oo tuonu mulle lisätilaa :D Tai miten kamalaa oli tiputtaa kuollut akvaariokala vessanpönttöön. Olin päiväkirjaankin piirtäny vessanpöntön ja ristin, Hulin hautajaisista..
Nyt kun loma alkaa lähenemään loppuaan on mun yritettävä keksiä, että miten selviän tästä. Odotan kyllä ihan hirveästi töihin menoa ja tykkään sinne mennä, mutta tää toinen puoli siinä tuntuu aiheuttavan ihan kamalan stressin.
Ja uskokaa tai älkää, osaan myös huolehtia ja murehtia läheisteni asioita. Nää ei rajotu pelkästään karvaisiin eläimiin. On ihmisiä, joita rakastaa niin paljon, että haluais, että heillä olis aina kaikki hyvin. Onko niin, että liika huolehtiminen ei oo hyvä vaan pitäis keskittyä siihen, että pitää heistä huolen sillai kun itse voi? Entä jos tietää käytännössä, että pitäis vaan ottaa rennommin, mutta ei pysty tehdä niin.
Onko teitä muita siellä samanlaisia? tai ehkä teitä, jotka ei mieti ihan näin. Olisko teillä neuvoja siihen, miten päästä eroon liiallisesta huolehtimisesta tai kokemuksia, miten pienenpienet koiravauvat pärjää yksin kotona työpäivän (ja työmatkojen!) ajan..
Kaikista huolista ja murheista huolimatta ihanaa perjantaita! Aurinkohan se siellä paistelee ja mekin täällä valmistaudutaan viikonlopun viettoon. Sain eilen viettää ihanan illan ystäväni seurassa kauppoja kierrellen ja kahvitellen ja se kyllä teki niin hyvää ja olo on vieläkin iloinen..
Nyt taidan ottaa vielä toisen kupin kahvia ja ehkä hieman siivoilla. Helle on saanut mut unohtamaan siivoukset, joten jotain olis tehtävä ;)
Ruut
Ei kommentteja