Odotan sitä hetkeä, kun saan seistä kirkossa aviomieheni vierellä..

Miehen, joka tuli elämääni yllättäen. Juuri silloin, kun sitä vähiten osasin odottaa. Hiljalleen ne tapaamiset tihenivät ja jossain vaiheessa ystävyys muuttui rakkaudeksi. Ei kaikki ollut aina helppoa tai yksinkertaista, mutta eipä sitä enää kadu, että antoi suhteelle mahdollisuuden, silloinkin, kun olisi jo tehnyt mieli luovuttaa. Se, että tänä päivänä saan kutsua omaa miestäni aviomiehekseni tuntuu melkein epätodelliselta ja sitten toisaalta taas hyvinkin luonnolliselta. Vielä kestää hetki, että totun uuteen sukunimeeni, mutta sydän tietää jo, että tähän minä kuulun ja tässä haluan olla hyvinä ja vaikeina hetkinä.

Hääjärjestelyt ovat alkaneet aika verkkaisesti. On meillä jo juhlapaikka ja pitopalvelu menuineen tiedossa. Vieraslista on kirjoitettu ja muutama juttu hääpäivää varten on jo hankittu. Pidän ajatuksesta, että saadaan suunnitella häitä kaikessa rauhassa. Ainut panikoimisen aihe taitaa tosin olla juuri tuo, että ollaan liiankin rauhallisia ja huomataan sitten lähellä hääpäivää, että mitä kaikkea olis pitänyt tehdä ;)

Tähän mennessä olen huomannut, että kyllähän sitä on monenlaista asiaa, mitkä pitää ottaa huomioon, mutta aika mielelläni näitä suunnittelenkin, onhan tämä nyt sellainen asia mille suo ihan mielellään ajatuksen jos toisenkin. Itse en koe tarvitsevani mitään kovin hulppeita häitä vaan lähinnä haluan mukavan iltapäivän ja illan hyvässä seurassa. Lisäksi toivoin, että ruokana olisi ainakin muutama hyvää salaatti ja voisin ehkä saada lasin viiniä. Toki haluan viettää päivän nätissä mekossa ja katsella miestä komeana puvussaan ;) Kaikki muut on sitten vaan plussaa. Ehkä tulen myöhemmin kertomaan sitten niistä plussista enemmänkin, kun vaan keksin niitä :)

Nyt käperryn peittoon. Me vietetään täällä jo toista yötä retkeillen meidän olohuoneen lattialla. Olenhan jo kaksi kesää toivonut telttaretkeä, joten tää olkoon vähän sellainen. Tehdään tämä kaikki tietysti sen takia, ettei Lakka vaan hyppisi sänkyyn ja sieltä pois nyt kun ei kaikki kortit tässä elämässä ole ollut Lakan puolella. Kovasti toivotaan, että meidän rakas koira voisi pian hyvin.

<3

(Kuvat otettu tänä iltana. Kaunis lauantai. Näissä tunnelmissa oli oikein mukavaa miettiä tulevia häitä)

Ruut

Lisää Marimekkoa kotiin

Aamupalaksi irtokarkkeja ja monta kuppia kahvia. Eilen vähän kiinalaista ruokaa ja lasi viiniä. Monta lenkkiä raikkaassa ulkoilmassa ja hetken kiertelyä kaupungilla. Sellainen on ollut meidän viikonloppu tähän saakka. Tuosta kaupungilla kiertelystä tuloksena toin kotiin muutaman uuden pienen jutun. Oon niin nauttinut siitä, että vihdoinkin on koti, jossa on tilaa kaikenlaisille pienille kipoille, kynttilöille yms.

Sain kesällä syntymäpäivälahjaksi lahjakortin Marimekkoon ja just eilen olin onnellinen, että en ollut sitä vielä ehtinyt käyttää. Huomasin, että liikkeeseen oli tullut vaikka mitä ihanaa. Alkujaan olin päättänyt, että ostan lautasen, koska niitä on vain viisi ja monesti sitä kuudetta kaipailee, jos tulee vieraita kylään. Kuppeja taas taitaa olla jo se 10 kpl. Tuon kuvassa näkyvän pikkuisen Mini-maljakon nähtyäni tiesin, että tämän ostan. Jotenkin se oli niin söpö ja samalla taas sellainen, mitä en varmasti raaskisi itse ostaa. Mies totesi kotona, että on pienin maljakko, mitä hän on koskaan nähnyt ja niin se taitaa olla minullakin, nimensä mukainen. Oiva/Svaale-kulhon näin nyt ensimmäistä kertaa ja se oli niin kaunis, että sen halusin ostaa. Meillä koira syö aika usein näistä tämän kokoisista Marimekon kulhoista ja onhan niihin kätevä laittaa vaikka mitä. Tosin tämän kirjoitettuani mun kaverit ei ehkä enää koskaan ota herkkuja näistä. Siskokin oli kauhuissaan kun olin heillä antamassa ruokaa koiralle jostain Marimekon kiposta. Meidän koira syö kauniisti ;)

En voi taaskaan väittää, ettei joskus pienet ostokset tekis onnelliseks. Uskon, että näistä on iloa pitkäksi aikaa. Tänäänkin oon aika monta kertaa näitä ihaillu. Tähän loppuun vielä muutama tuote, mitä katselin myös. Ihania ovat kaikki.

Oiva/Svaale Koppa
Oiva-puulautanen
Svaale-leikkuulauta
Tasaraita-leikkuulauta

Samalla kun tätä kirjoitain tuhisee mun vieressä nuo kaks, koira ja mies. Niillä on päiväuniaika ja mulla hetken rauha ajatella ihania kuppeja ja kippoja. Huomenna se on taas maanantaina ja ajatukset on jossain ihan muualla. Mukavaa sunnuntaita sinne teille ja ottakaahan tekin tämä päivä niin rauhallisesti kuin vaan pystytte.

Ruut