Keskiviikon kollaasi

Miten meidän elämä muuttui, kun koira tuli kotiin? 

Kuten olette varmaan huomanneet, on Lakka lähes jokaisessa kuvassa mukana. Johtuu suurimmaks osaks siitä, että se on aina mukana (just nyt se nukkuu mun sylissä ja yritän jotenkin saada kirjoitettua tätä).

Meidän elämä muuttui aika paljon silloin kun koira saapui taloon. Ollaan saatu molemmat elää aika huoletonta elämää jo se melkein 40v. Tarkoitan siis elämää, milloin ei tarvitse hirveästi huolehtia arjessa muista kuin itsestään (toki kodista, toisistaan ja läheisistään, mutta ehkä nyt ymmärrätte mitä tarkoitan). Äkkiä olikin otettava huomioon joku pikkuinen, jota piti ruokkia, käyttää ulkona ja jonka perään piti katsoa. Oli oltava kotona useammin ja katsottava, ettei kotiin jäänyt mitään vaarallista lähettyville kun sieltä lähti. Oli laitettava lenkkarit jalkaan jo heti aamusta ja sama iltaisin, vaikka olisi mieluummin käpertynyt sohvalle.. Sanoin miehelle muutama päivä sitten, että koiran ottaminen silloin kun on lapsia, olisi varmasti ollut helpompaa. Silloin elämä muutenkin on rytmitettyä, ainakin ajattelen niin..

Nämä kaikki tiedettiin jo silloin kun koiraa oltiin ottamassa. Asiaa oltiin pohdittu jo vuoden verran ja mietitty rotuja ja sitä, että halutaanko pentu vai jo aikuinen koira. Viimein tultiin siihen tulokseen, että nyt me ollaan valmiita ja sen jälkeen alkoikin kova etsiminen. Tätä muuten jatkui yllättävän kauan. Muutamat itkutkin siinä ehdittiin itkeä, kun tuntui niin toivottomalta. Viimein se sitten löytyi.

Meidän ensimmäiset viikot Lakan kanssa eivät olleet ihan helppoja. Kolme kertaa oltiin tipassa ja kuvatkin otettiin ja koiraa tutkittiin. Tuolloin huoli pikkuisesta oli todella kova. Rokotuksia jouduttiin lykkäämään pienen ollessa kipeä ja ei päästy ihan heti elämään normaalia arkea. Muistan sillon itkeneeni usein iltaisin sitä, miksi meidän elämä on aina niin vaikeaa. Miksi mikään ei onnistu kuten muilla ja aina tulee jonkun hyvän asian mukana jotain kamalaa.. Jos ei muuta niin tuntuu, että saatiin luotua näiden viikkojen aikana aika tiivis yhteys koiraan ja se otti meidät hyvinkin omikseen :D

Chihuahua oli minulle rotuna aika vieras. Aiemmin lapsena meillä oli villakoira. Luonteltaan tämä rotu on kyllä huomattavasti hankalampi, mutta toisaalta taas aika hauska. Meidän Lakka on hyvin tietoinen omistajistaan ja hänellä on kaikki hyvin, kun ollaan koko perhe koossa. Alun hankaluuksien takia Lakasta tuli hieman arka. Ihmisiä (etenkään aikuisia) ei enää pelätä niin paljon, mutta eläimet ovat edelleen kauhistus. Kovasti ollaan yritetty nyt viedä koiraa kaikkialle, että tottuisi eläimiin. Lakka on hyvin kiltti koira ja tottui jo lääkärikäyntien aikaan käsittelyyn. Haukkuu ehkä muutaman kerran viikossa, jos sitäkään ja murinakin on aika hiljaista :) Koira on edelleen todella pieni ja voi olla, että kaksi kiloa tulee joku päivä täyteen ja sen painoiseksi sitten jää.

Koiran koko aiheuttaa edelleenkin huvitusta lähes missä vain ollaan. Tiedetään, että pieni se on, mutta jotenkin siihen on jo oma silmä tottunut. Tiedän myös, että osa tuttavistani pitää tätä kyseistä rotua ei niin hyvänä (näin kauniisti ilmaistuna). Jokaisella on oikeus mielipiteisiin. Meille Lakka on ollut täydellinen valinta ja aika hyvin on sopeutunut myös meidän läheisten elämään. Rakastaa molempien äitejä, on nauttinut kovasti ystävieni seurasta ja A taisi ainakin vähän voittaa koirapelkoaan, kun tämän tapasi. Se oli ainakin minulle ehkä yksi suurimmista onnenhetkistä. Hän kun totesi, ettei enää aio tulla tätiä katsomaan, kun kuuli Lakasta.. Haluttiin koira, joka on helppo ottaa mukaan kaikkialle. Haluttiin myös koira, jonka kanssa me molemmat jaksamme hyvin lenkkeillä.. Eipä silloin tiedetty, että saatiin myös koira, joka nauttii siitä, että katsellaan yhdessä iltaisin telkkaria ja mitä enemmän tyynyjä sohvalla on, niin sen parempi. Mä oon siis saanu tyynyjä hiljalleen takas tähän taloon ;)

Tuntuu mukavalta, että kotona on koira. Joku joka on AINA super iloinen tuut sitten suihkusta tai töistä pitkän päivän jälkeen kotiin. On kyllä myös päiviä, että oon myymässä sen vaikka ensimmäiselle vastaantulijalle ihan vaan siks, että joudun välillä piiloutumaan vessaan, jos haluan olla rauhassa :D Tunnen sympatiaa sitä äitiä kohtaan, jonka lapsi aikoinaan hoidossa ollessa toisteli sanoja "eikö äiti saa olla edes vessassa hetkeä rauhassa". Ihan ihmislapsesta koira ei todellakaan mene, mutta jonkinlainen hoidettava se kumminkin on. Ainakin aiheuttaa jo nyt huolta tulevat syksyn kuviot, että miten saadaan molemmat oltua töissä hyvin ja samalla huolehdittua siitä, ettei koiralle tuu liian pitkiä päiviä yksin.

Eilen illalla makoiltiin sohvalla koko meidän perheenä ja mies tokaisi, että meidän koira on kyllä maailman söpöin. Sitä se on ja ollaan siitä ihan äärettömän onnellisia. Meidän karvanen koiravauva, joka täyttää huomenna jo puoli vuotta.

Kuten huomaatte, juttua riittäis vaikka kuinka paljon, mutta jätän nyt tähän. Tässä aika rehellisesti se, millaista meillä on ollut viimeiset kuukaudet ja ystäville tiedoks, että Lakan kanssa kotoillaan nää viikot, joten tulkaahan katsomaan meitä..

Mukavaa keskviikkoa!

Ruut

Me muutettiin

Heippa ja mukavaa heinäkuuta.

Täällä ollaan nyt jääty lomalle ja voi kun se tuntuukin hyvältä. On meidän perheessä tapahtunut muutakin. Me nimittäin muutettiin. Aika kauan ehdittiin taloa etsiä ja kuten kaikki muistatte, niin kerran jouduttiin jo pettymäänkin. Nyt oltiin ehkä vähän liiankin epäileväisiä. Oltiin aika hissukseen koko talosta ja muuttolaatikoitakin uskallettiin pakata vasta, kun kaupat oli oikeasti tehty. Vähän meinas tulla kiire sen suhteen, mutta niin vaan ollaan jo hetki asuttu uudessa paikassa ja nautittu siitä, että nyt on tilaa. Uskon, että me kaikki kolme viihdytään täällä todella hyvin.

Nyt tuntuikin jotenkin luonnolliselta avata tämä kone ja palata näihin blogihommiin. Kesälomalla on aikaa. Toivottavasti ootte jaksanu odotella mua ja mun juttuja. Lupaan, että nyt on ainakin muutama sisustusjuttu tulossa tähän blogiin. Täällä nimittäin ollaan sen verran ahkerasti selailtu Toria ja kaikkia sisustuskauppoja ja eilinenkin ilta ajeltiin lainatulla pakulla ympäri Jyväskylää ja hommattiin meille huonekaluja. Eilen illalla sitten niitä kymmenen jälkeen halusin jo paikoilleen siirrellä. Kiltisti oli mies mukana vaikka sanoikin, että olis kiva jo mennä nukkumaan.

Nyt me kuunnellaan täällä Lakan kanssa ukkosta. Taitaa olla Lakan ensimmäinen ukkonen ja sille on vähän muristava :) Mukavaa kesäpäivää myös sinne teille. Aika mukavaa olla taas täällä.

Ruut

Rauhallinen viikonloppu

Terveisiä täältä sohvalta. Kyllä nyt tuli viikonloppu tarpeeseen. Meidän yhteinen taival pienen Lakan kanssa ei oo alkanut ihan niin kivuttomasti ja muutaman kerran on jouduttu turvautumaan eläinlääkärin apuun ja istuttu tiputuksessa ja valvottu öitä. Samaan aikaan vielä töissä tapahtui muutoksia ja oma työnimike muuttui, tehtävät lisääntyivät ja uutta opeteltavaa on riittänyt. Perjantaina oli jo sellainen olo, että vähän aikaa vois vaikka levätä.

Tää viikonloppu ollaankin oltu ihan vaan kotona kolmisin ja otettu rauhallisesti. Meidän pieni perhe ja hiljalleen alkaa omakin sydän sykkiä vähän rauhallisemmin, kun kaikilla on hyvä olla.

Eilen aloitettiin grillikausikin ja ulkona ollaan nautittu ihanasta lämmöstä joka päivä. Nyt taas tuntuu siltä, että maanantai voi tulla ja jopa ehkä vähän odotankin sitä, että pääsen muutaman työjutun ratkomaan. Naureskelinkin itsekseni töissä perjantaina, että onneks en hommannu mitään harrastusta silloin sairasloman lopussa. Silloin kun sitä kaipasi aivoille jotain hommaa ja mietin, että lähdenkö taas jatkamaan mun saksan opintoja. Nyt oon ihan varma, että nää aivot saa tarpeeks toimintaa :D Blogin pariin oon tosin välillä kaipaillut kovastikin, mutta tässä arjessa on hoidettava asia kerrallaan.

Nyt aion pitkästä aikaa tarttua kirjaan. Ei ehkä niin kevyttä luettavaa, mutta taas yksi kirja, jonka unohdin kirjakerhosta perua. Tässä lähiaikoina kun on tullut luettua lähes ainoastaan koiranpennun hoito-ohjeita yms. Kaipaan jotain ihan muuta luettavaa. Lupaan raportoida sitten oliko tuo kirja sellainen, joka kannattaa lukea. Ajattelin myös joskus kirjoittaa muutaman sanan siitä, kun koiranpentu taloon tulee. Jos siellä joku nyt sellaista harkitsee :)

Mukavaa ja leppoista sunnuntaita. Kiva kun jaksatte olla mukana, vaikka täällä ei aina niin aktiivista ole.

Ruut

keskiviikon kollaasi

Anteeksi jo etukäteen nämä koirajutut. Nyt on tullut koiran kuvia instaan ja tänne laitettua, mutta pitäähän sitä omaa pikkuista kuvata.

Tämän keskiviikon kollaasi on tästä otuksesta, joka on täyttänyt koko tämän kodin. Painaa ehkä kilon ja ei kovin korkeakaan ole, mutta silti tuntuu, että hän on kaikkialla. Meillä ollaankin nyt eletty vauva-arkea. Ollaan siivoiltu kakkoja ja pesty pyykkiä enemmän kuin koskaan. Aika monta yötä meni myös valvoessa. Ollaan totuteltu taloon ja ihmisiin.

Pikkuinen Lakka on hyvin eloisa ja leikkii mielellään, mutta toisaalta hän on myös melkoinen sohvaperuna. Haluaa olla hyvin lähellä ja mieluiten niin, että ollaan kaikki kolme samassa paikassa. Jos yksi puuttuu haetaan hänet nopeasti takaisin muiden seuraan. Lakka siis hakee ja mehän totellaan ;) Koti on täyttynyt leluista ja leikeistä ja se tuntuu ihan mukavalta.

Ihana otus, joka on jo nyt tuonut paljon iloa meidän perheeseen. Toisaalta myös saanut tämän "äitin" vähän mustasukkaiseksi, kun eihän tuon miehen lähelle enää niin vaan mennä :D Eiköhän meistä vielä ihan hyvä kolmikko silti kasva. Alku on opettelua kaikille kolmelle.

Nyt taidankin siirtyä tuonne sohvalle, jossa toinen on koneella ja toinen katselee televisiosta onnenpyörää :) Huikkasinkin, että meidän perheessä on tapana kisailla, että kuka arvaa sanat ensiksi. Tiedä vaikka oppisi vielä hyvinkin fiksuksi tämä koira..

Mukavaa iltaa sinne teille ja terveisiä täältä koiran tuoksuisesta kodista ja jos teillä sattuu olemaan Chihuja niin olisi mukava kuulla, että millaisia ovat. Itselleni tämä rotu oli ennestään vieras, mitä nyt muutamilla tutuilla näitä on. Näin vajaan viikon kokemuksella voin kumminkin sanoa, että ainakin tämä yksilö sopii just meille.

Ruut

meidän vauva

Eilinen päivä oli jännä. Lähdettiin heti aamusta ajelemaan Turkua kohti. Turussa aurinko paistoi ja tuntui, että oli ihan kesä. +17 ja lumeton maa. Aika erilaista verrattuna tänne.

Turkuun saapuessa oltiin sovittu muutama paikka kyläilyyn. Koiraa oltiin etsitty jo aika kauan. Aika vaikea oli pitää salassa se riemu, kun huomattiin, että nyt saattaa olla sellainen löytynyt. Ensikohtaamisella jo tiedettiin, että siinä se nyt sitten on. Vähän meitä kaikkia jännitti ja kuiskasin koiran korvaan, että ei haittaa vaikka sinua jännittää, niin jännittää meitäkin..

Kotimatka sujui hyvin. Samoin ensimmäinen ilta ja yö uudessa kodissa. Tämä päivä meneekin tutustuessa ja leikkiessä. Tuntuu edelleen hassulta, että meillä on nyt koira. Siitä on niin kauan, kun viimeksi sellainen kotona oli. Jänniä hetkiä on varmasti luvassa paljon ja ehkä minäkin "tuoreena äitinä" saan joku yö jo taas unta, ettei tarvi jokaista raksahdusta kuunnella ;)

Nyt aletaan kaikki kolme pikku päikkäreille.. Mukavaa sunnuntaita sinne teille!

Ruut