Keskiviikon kollaasi

Ilo


Miksi se tuntuu välillä olevan jossain ihan muualla? Miksi on aikoja, että on helpompi käpertyä vain itseensä ja huomata ne kaikki huonot asiat elämässään? Miten voi taas olla iloinen? Mistä kaivaa ilo, kun elämässä asiat menevät aina vain huonompaan ja huonompaan suuntaan? Entä osaanko olla iloinen toisen puolesta, jos itselläni on asiat huonosti?

On iloisia kausia ja sitten niitä vähemmän iloisia. Vaatii aikamoista taitoa löytää iloa, kun ollaan siellä vähemmän iloisen puolella. Joskus sitä havahtuu siihen, että on mennyt jo pitkiäkin aikoja, että viimeksi oikein kunnolla nauroi. 

Yksi ihminen kertoi, että pitäessään tarpeeksi kauan kynää suussa alkaa viimein hymyilyttämään, joskus jopa naurattamaan. En ole kokeillut, mutta jo suupielten asennosta voisin olettaa, että siinä saattaisi olla perää. 

Voisin kuvitella, että me Suomalaiset tarvitsisimme aurinkoa, mutta onko kesä automaattisesti pilalla, jos ei sellaista tule? Entä jos joka ikinen aamu lopun kesää vaan sataa? Onko ilo säästä riippuvainen? 

Ja ei, ei täällä olla just nyt kovin surullisia. Välillä kyllä, mutta harvoin edes koko päivää. Iltaisin ennen nukahtamista on mielessä aika monta iloista asiaa ja joskus niitä on hyvä ihan pysähtyä miettimään. 

Mun viikon iloja olivat mm. 

ystävän luona vierailu, iltaiset lenkit rannalla, maanantain pizzahetki siskon kotona kera vanhempien, ajatukset tulevaisuudesta, olohuoneen uusi ilme kesämaton myötä, turvallinen ja auttavainen käsi, puhkeamassa olevat tulppaanit, ystävän tarjoamat ilmaiset liput elokuviin, päiväunet, saunominen viikon "kiellon" jälkeen, koukuttava kirja, kiitos entisestä työstä yhden lapsen vanhemmalta, kahvi ja sen maku, onnistunut valokuva, viesti ystävältä, lisääntynyt vihreys ulkona ja se, että ne särkylääkkeet vie sen kamalan hammassäryn mennessään ;) 

Sitä mä toivon, että vaikka ei aina oo niin helppoa tai sitten elämä tuntuis olevan vaan liian arkista, niin niitä hyviä juttuja jaksais huomata ympäriltään. Kyllä jokainen tietää, ettei tää elämä oo ihan pelkkää iloa, mutta pienikin iloinen hetki välillä tekee tästä arjesta vähän mukavamman. Tällaista tuli tänään mieleen, kun tuota kuvaa katselin.

Kuvissa yks iloisimmista tyypeistä mun elämässä. Hänellä on hymy herkässä.

Iloista keskiviikkoa!

Ruut



Kätköilyä


Viime sunnuntaina ennen alkavaa viikkoa haluttiin tehdä jotain kivaa. Mietittiin vähän aikaa, että mihin mentäisiin ja Hyyppää tuli mieleen. Joskus talvella sinne viimeksi ensimmäistä kertaa kavuttiin. Vuorelle on hieman leveämpi ja kenties loivempikin polku (jos kääntyy vähän ennen parkkipaikkoja oikealle), jota on hieman helmpompi kiivetä. Kyllä siinä silti kuuma ehtii tulla, mutta maisemat siellä päällä ovat kipuamisen arvoisia. Hyyppään vuori löytyy Laukaan kunnasta läheltä Savion kylää. 

Iltapala maistui erityisen hyvältä näissä maisemissa ja aurinko paistoi todella lämpimästi, kun siinä kallion kielekkeellä istutiin. Suosittelen käymään täällä. 



En olisi osannut arvata, että silloin joskus reilu vuosi sitten aloitettu geokätköiy johdattaisi meitä ties minkälaisiin paikkoihin. Kätköjä ei nykyään tosin kovin usein jakseta hakemalla hakea tai jos löydetään niin usein ne unohdetaan merkitä. Hyvin usein kätköt on laitettu paikkoihin, jossa on jotain oikeasti kivaa nähtävää. Me ollaankin lähes aina retkiä suunnitellessa avattu kätkökartta ja päätetty sen mukaan, että mitä halutaan nähdä ja minne mennä. Siinä vuorille kavutessa, metsässä rämpiessä, kätköä etsiessä tulee sitten liikuttua mukavasti ja jotenkin huomaamattomasti. Eikä ne kahvitkaan kovin pahalta maistu pienen reippailun jälkeen. Ainakin itselleni tämä harrastus sopii todella hyvin. 

Kätköily on myös siitä kiva harrastus, että sitä voi harrastaa oli kyseessä mikä vuodenaika tahansa. Geocaching sivulta voi tarkastaa onko joku kätkö talvella löydettävä. Sivulta näkee muutenkin kätkön koon, vaikeusasteen yms. Kätköjä tuntuu tulevan tasaiseen tahtiin aina vain lisää, joten kyllä kätköilijöitä on meidänkin lisäksi. Me ei olla haluttu ladata puhelimeen maksullista versiota, joten joskus voidaan vaan arvailla, että missä kätkö saattaisi suunnilleen olla, ilman, että puhelin johdattaisi vähän lähemmäs. Ehkä halutaan pitää jännitystä yllä ja oikeasti etsiä. Aika usein se kostautuu sillä, että ollaan jossain aivan muualla, mutta joka kerta ollaan todettu, ettei se haittaa. Näinä kertoina nimittäin lenkki on yleensä yllättävän pitkä ;) 


Kun kätköjä sitten innostuu etsimään on sekin yllättävän mukavaa. Parhaiten mieleen ovat jääneet yksi suuri leikki sieni, jonka sisässä oli kätkö ja viimeisin puun sisään kaiverrettu reikä, jossa oli sisällä magneettinen kätkö (sitä muuten etsittiin). Yksi siltakätkö on edelleenkin löytämättä, vaikka ollaan käyty kyseisellä sillalla jo aika monta kertaa ja pyöritelty joka ikistä ruuvia yms. Se on melkein sellainen, mikä on vaan pakko joku päivä löytää tai en saa mielenrauhaa ;) 

Eli jos siis kaipaatte liikuntaa, tykkäätte luonnosta ja vauhti ei ole se pääasia, suosittelen geokätköilyä. Kätköjä on ympäri Suomea ja myös ulkomailla. Toki vauhtiakin voi lisätä, jos haluaa juoksennella kätköpaikoilla ;) Onhan tämä kivaa vaihtelua tavallisiin metsälenkkeihin ja luontoakin tulee tutkailtua entistä tarkemmin. 

Menkää siis metsään, jos aikaa on. Mukavaa tiistaita!

Ruut 


Rannalla


Näin rannan lähellä asustellessa yksi merkittävimmistä tapahtumista tuntuu olevan jäiden lähtö ja etenkin sen seuraaminen. Milloin se tapahtuu ja vieläkö siinä kesttää kauan jne. Ikkunasta näkyvä järvi olikin ensimmäisiä sulia järviä tällä suunnalla. Alkukeväästä sen huomasi siitä joutsenten määrästä, joita parhaimmillaan oli se 50 siellä huutelemassa. Silloin ei aamuisin herätyskelloa tarvinnut. Toki ne jäätkin olivat mukava asia ja päästiin käymään läheisissä pienissä saarissa ja nauttimassa auringosta jäällä käppäillen. 


Tässä viikon sisällä yksi parhaimmista jutuista olivat iltalenkit läheiselle kalliolle. Auringonlaskut tuntuvat olevan joka ilta vähän erilaiset ja taivaalla voi nähdä vaikka minkälaisia värejä. Siinä hetkessä on hyvä viipyä. Mennä toisen kainaloon ja olla vaan tai välillä istua yksin ja vaipua ajatuksiinsa, kunnes vähintään toinen on kylmästä kankea ja haluaa takaisin sisällä lämpimään. Voi, miksi se lämpö taas meni pois? No, onneksi ilma on raikas ja ulkoilla voi ihan millä säällä tahansa. 


Leppoisaa tai reipasta sunnuntaita sinne ihan jokaiselle. Täällä me tehtiin jonkin sortin ennätys siinä miten pitkään nukuttiin, mutta näin sunnuntaisin se ehkä on sallittua. Tänään ei voi kun todeta, että olipahan viikko. Toivottavasti ensi viikosta tulisi edes pikkaisen helpompi. 

Ruut

Mummoni korut


Heippa ja terveisiä täältä sairastuvalta. Hampaan parantelu ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista, mutta ehkä hiljalleen (siis tosi hiljalleen) aletaan olla voiton puolella. Kirjoja ja leffoja niistä on viime päivät tehty. Eilen jaksoin päivälläkin olla vähän aikaa pystyssä ja illaksi pääsin jo pois kotoa. Lenkitkin ovat koostuneet lähinnä pieniä askelia ottaen tuohon rantaan auringonlaskua ihailemaan, mutta kyllä täältä vielä noustaan. Viimeistään sitten, kun menen sen toisen hampaan poistattamaan..  

Eilen siinä jalkeilla ollessa oli pakko kaivaa kamera esiin. Halusin näyttää teille jotain kaunista ja itsekin saada muuta ajateltavaa. Mikäs sen parempi keino, kun miettiä erilaisia asetelmia ja ikuistaa niitä ;) Tätini ja vanhempani olivat olleet tyhjentämässä mummoni asuntoa ja täti oli löytänyt sieltä kaikkien tavaroiden keskeltä korulippaan. Sain valita sieltä itselleni jotain. Helmiä minulla ei aiemmin ole ollutkaan ja tuo toinen pääsi jo heti kaulaan. Ihana kesäkoru. Näitä pitäessä on ajatus mummosta mukana ja se tuntuu ihanalta se. 


Aiemmin koruina ovatkin olleet lähinnä sormus ja kello, joten ehkä sitä välillä voi laittaa jotain kaulaankin.

Nyt taidan jatkaa lepäilyä ja nauttia ties monettako kahvikupillista. Vihdoin kun pystyy taas kahvia juomaan maistuu se niiin hyvältä!

Mukavaa lauantaita sinne!

Ruut

Keskiviikon kollaasi

Aika monessa blogissa on nyt kiertänyt haaste, jossa esillä omat kuvat Facebookin profiilista. Osaltaan siksi, että sinne ensimmäinen kuva taisi tulla laitettua 2007, joten aika monta vuotta Facebookkia jo takana. 

Itse päätin silloin bloggaamisen aloitettuani, että Facebook olisi se kanava vain minulle ja ystävilleni.  Halusin, että olisi joku paikka, minne voisin laitella kuvia just silloin kun siltä tuntuu ja mitä kuvia vaan. Kuvia, missä olen ystävieni kanssa ja vähän henkilökohtaisempia juttuja. Mulle Facebook on ollut aina hyvä kanava pitää yhteyttä ystäviin. Toki nykyään häiritsee ne kaikenlaiset mainokset jotka peittää alleen kaiken sen, minkä alunperin ehkä halusin nähdä. Varsinkin kun en sitä ihan joka hetki selaile. 

No, sitten niihin kuviin. Kyllähän siellä oli vaikka minkälaista profiilikuvaa. Tässä pieni kollaasi niistä. Ei ihan järjestyksessä kuvat, mutta yrittäkää kestää. 

2007 (alhaalla vasemmalla) Minä hevosten luona. Tykkäsin tästä kuvasta jotenkin tosi paljon. Aito tilanne ja hyvä hetki ja hevoset nyt on muutenkin mun mieleen. 

2008 (ylhäällä vas) Wienissä jouluna. Asuin silloin tuolla ja kuva otettu kun vietettiin ystävän kanssa läksiäisiä ja käytiin vielä illalla käppäilemässä ja ihailemassa jouluista Wieniä. 

2009 (alhaalla oik) Mökillä kesällä. Nojaan seinään ja näytän mietteliäältä. Veljeni otti kuvan ilman, että tiesin. Parhaita kuvia tuleekin just silloin. Oon äärettömän huono olemaan valokuvattavana. 

2010 (ylhäällä oik) Vappuhulinoissa. Jotenkin mun tukka näyttää ihanan paksulta ja oli aika tumma. 

2011 (keskellä ylhäällä) Veljen häissä. Kuvasta leikattu muut sisarukset pois. 

2012 (keskellä oikealla) Tältä vuodelta olikin aika monta kuvaa saman pikkusen kanssa. Sisko sai lapsen ja musta tuli heti läsnäoleva täti ;) No, A tais tykätä seurasta myös.. 

2013 (ylhäällä toinen oikealta) Taitaa olla mun ainut peilin kautta otettu kuva. Kuva otettu Jyväskylän Marimekon liikkeessä. Meillä oli meneillään Jyväskyläläisten sisustusbloggaajien tapaaminen ja itse olin mukana edellisen blogini kautta. 

2014 (vasemmalla keskellä) Serkkuni luona. Hänen vauvajuhlissaan. Olin just edellisenä yönä tullut Lanzarotelta, joten vähän on väsynyt kuva :)  Siinä jo hiukset taas ihan vaaleat. 

2015 (alhaalla kesk) Minä veneessä. Kuvaa jotenkin hyvin mua. 

2016 (toinen oikealta) Talvinen kuva. Oli kylmä ja hupulle oli käyttöä. Otettu muistaakseni joulukuussa vanhempieni luona. Oltiin porukalla ulkoilemassa ja se oli kiva päivä se. 

Suurin muutos taitaa olla hiusten väri. Tähän kollaasiin ei tullut yhtään kuvaa lyhyemmällä tukalla, vaikka niitäkin muutama tuolla oli. Kai sitä on vähän vanhentunutkin, mutta ihan vähän vaan ;) 

Mä täällä jatkan keskiviikon viettelyä. Ihan hetkessä ei taida tämän operaation jälkeen parantua, mutta hiljalleen. Odotan vaan sitä, että pääsen syömään kunnolla. 

Nyt kumminkin ihan pieneks hetkeks tuonne aurinkoon.. 

Ruut

Makuuhuoneen ja keittiön väliä


Tänään se koitti se päivä mitä olin pelännyt jos ei nyt muutaman kuukauden niin varmaan jo viimeiset kuusi vuotta. Sen verran siitä on aikaa, että uudestaan sitten lapsuuden hammaslääkäriin uskalsin. Tiedänhän minä, että kyllä sielä selviää ja käynnit on nopeasti hyvinkin lyhyitä ja onhan mulla hampaat, joita ei ole porata tarvinnut. Vuosia ehti kulua reilu 12 tuossa välillä ja sitten vain sanottiin, että viisaudenhampaat pitäisi poistaa, ei muuta ongelmaa. 

Yhtenä vuonna alkukesästä tuli joku rohkeuden puuska ja päätin, että varaan ajan. Sain poiston heti seuraavalle päivälle ja siellä yksi poistettiin. Lupasin mennä takaisin heti muutaman viikon kuluessa. No, en sitten mennyt. Enkä muuten olisi mennyt vieläkään ellei tuo toinen olisi minulle salaa aikaa varannut. 

Viime yönä ei paljon nukuttanut. Eikä oikeastaan koko viikkona. Eilen yritettiin kyllä tehdä kaikkea kivaa ja saada mun ajatukset muualle, mutta mun pää on hyvä muistamaan juttuja eikä sitä niin vaan harhauteta. Kelloin soidessa olisin tehnyt mitä vaan, että olisin voinut jäädä sänkyyn. 

1.5 tuntia myöhemmin homma oli ohi. Niin kauan siinä suunnilleen kesti ja oli muuten yhtä tuskaa koko juttu. Kutsuttiin mieskin huoneeseen, että vähän rauhoittuisin. Nyt sit lepäillään ja parannellaan ja muutaman viikon päästä poistetaan vielä se viimeinen. En voi sanoa, että tän jutun jälkeen musta edelleenkään kovin suuri hammaslääkäreiden fani tulis, mutta mulle sattu kyllä tosi kiva sellainen tänään ja siitä oon onnellinen.. 


Ja nää kuvat, ne kuvaa sitä, että täällä kuljetaan nyt tää päivä makuuhuoneen ja keittiön väliä. Kehotus oli pysyä sängyssä. Mulla on tietenkin nyt jo ihan jäätävä nälkä, mutta jospa se unohtuis tässä hiljalleen vähäks aikaa. Koko pää puutuneena kun ei tee mieli kovin liikkua. 

On tää ihmisen elo vaan välillä kummaa ja kyllä tän päivänen menee sinne top 5 kun peloista puhutaan. Onneks niistäkin selviää, kun muistaa vaan hengitellä. Eikä muuten tee yhtään pahaa, että etukäteen niistä kertoo ja ottaa jonkun mukaan. Aika kovaa taisin puristaa tuon toisen kättä, mutta kyllä siinä vaan jotain rauhoittavaa oli. 

Nauttikaahan te siellä auringosta munkin puolesta! On nimittäin aika ihana päivä tänään. 

Mukavaa tiistaita

Ruut

kesä tuli kotiin


Niin se vaan tuntui, että kesä tuli yhdessä viikonlopussa. (Edellisen postauksen kuvat talvisesta Kuopiosta kun on otettu vasta reilu viikko sitten). Eilen kotiin ajellessa tuo toinen kysyi, että olenko nyt onnellinen. Puut olivat muuttuneet vihreiksi ja aurinko paistoi. Takana viikonloppureissu ja autossa kasa kukkia pihalle. Suussa maistui vielä kesän ensimmäinen pallojätski, joten kyllä olo tuntui tuona hetkenä hyvin onnelliselta. 

Viikonloppu oli osaltaan hyvinkin raskas, vaikka sukulaisia oli taas niin mukava nähdä. Vähän olin pelännytkin sitä, miten lauantain jaksaisi. Onneksi kaikki meni ihan mukavasti ja hautajaiset olivat oikein kauniit. 



Tähän uuteen viikkoon olikin sitten mukava herätä ja innoissani odotankin, että pääsen tuonne ulos istuttamaan loput kasvit. Ihan kovin suuria hankintoja ei meillä nyt ollut, mutta jotain pientä kumminkin. Kesä tuo kyllä tästä paikasta parhaat puolet esiin ja eilen illalla käytiin vielä saunan jälkeen iltakävelyllä tuossa rannalla. Ihana paikka ja todettiin siinä yhdessä, että täällä asuessa ei ihan niin kovasti harmita, että se kesämökki on siellä jossain kauempana ja sinne ei ihan niin usein pääse.. 

Mun tää päivä kuluukin lähinnä valmistautuen huomiseen. Se mun ihan kamalasti pelkäämä hammaslääkäri on huomenna ja yritän suunnata ajatukset aina hetkittäin muualle :) (siis oikeastihan se ei naurata yhtään, mutta näin kirjoittaessa kuulostaa hieman huvittavalta tuokin pelko). 



Näihin maisemiin, kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa ja lähteä tuonne ulos. 

Mukavaa alkanutta viikkoa myös sinne teille!

Ruut

Mummoni mun


Torstai.

Alunperin mun piti tulla kirjoittelemaan meikeistä ja meikkisiveltimistä, mutta jostain syystä se ei nyt tuntunutkaan hyvältä. Oon rehellisesti sanottuna vaan odottanu, että tää toukokuu olis pian ohi. Ihan liian monta vaikeaa asiaa yhteen kuukauteen, joten alkaa hiljalleen tästä naisesta puhti olla poissa. Kaiken lisäks tämäkin aamu aloitettiin vähän huilailemalla, kun kipu sumensi silmät hetkeks. No, mutta sen suhteen ollaan jo voiton puolella. Jokaisella ne omat juttunsa ja kaikesta huolimatta tosi hyvin täällä asiat on. Ne ikävät vaan välillä tuppaa tulemaan kaikki kerrallaan. Mikähän siinäkin on? 

Sitten näihin kuviin. Kuopio ja Puijo. Olin viimeksi siellä käynyt joskus todella kauan sitten. Itse torni oli jo illalla kiinni, mutta näkymät sieltä tornin juurelta oli kyllä hienot nekin. Niin rauhallista ja kaunista..
Kuopio ja savo toi mieleen mummoni. Savolaisuus hänestä kun ei tainnut koskaan lähteä, vaikka ei siellä enää pitkiin aikoihin asunutkaan. Mummoni, jonka hautajaisia nyt tulevana lauantaina vietetään. Paljon olen nyt viime viikkoina häntä muistellut. Yksin ja tuon toisen kanssa. Näissäkin asioissa ihmiset on tosi erilaisia. Osa tykkää muistella ja kertoa juttuja monille ja käydä läpi koko kuolemaa. Itse en aluksi välttämättä osaa muuta kuin surra ja sitten viimein kun tekee mieli jotain ajatuksia jakaa ne haluaa tehdä vaan sille kaikkein lähimmälle. Onneksi viimein tulee myös aika sille, että tajuaa miten paljon on muistoja. Niistä ehkä joskus voi puhua, mutta kyllä se kirjoittaminen on aina itselleni helpompaa. Ei me kaikki olla puhujiksi synnytty ja ehkä ei tarvitsekaan.. 


Voi miten onnellinen olenkaan siitä, että miten monta vuotta sain mummoni kanssa viettää. Jo ennen kouluikääni meidän perhe ja isovanhempani asuttiin yhdessä. Talot vierekkäin ja pesuhuoneen kautta pääsi kätevästi mummon luo. Siellä vietettiinkin paljon aikaa. Mummo saattoi välillä piipahtaa meiän puolelle, mutta usein toisinpäin. Itse muistan parhaiten ne päivittäiset kahvihetket. Saatoin istua kahvilla monta tuntia ja jutella samalla kun mummo hääri keittiössä. Aika usein hänen puolelle mennessä hän saattoi makoilla sängyssä lehteä lukien, mutta nousi lähes heti ja aina oli aikaa kahville. Kesät nukuttiin serkkujen kanssa mummon yläkerrassa ja kikatettiin kaikki yöt ja lopetettiin hetkeksi, kun mummo papiljotit päässä tuli hyvinkin vihaisesti sanomaan, että pitäisi olla hiljaa. Ulkoleikeissä pestiin kiviä, joita mummo kävi aina uskollisesti ostamassa, että saatiin rahaa karkkiin. 

Mummon kanssa myös matkusteltiin. Muistan yhdenkin reissun, joka tehtiin Itävaltaan. Minä siellä lentokentällä taisin pienenä lapsena neuvoa mummon ja papan oikeaan paikkaan ja huolehtia asioista, mutta hyvin me perille päästiin. Joskus lähdettiin sitten ihan vaan kylillä käymään. Viimeisen kerran auton kyydissä muistan mummon kysyneen minulta, että missäs se vilkku oli.. sen jälkeen en kyytiin enää mennyt ja eikä tainnut mummokaan kovin ajella ;) 

Jossain vaiheessa muutettiin siskon kanssa sinne mummon ja papan vintille. Sinne rakennettiin meille vessa ja parveke ja kunnostettiin huoneet. Siinä sitten molemmat omilla yöjuoksuillamme hiippailtiin hiljaa mummon ja papan ohi, etteivät he heräisi kun aamuyöllä kotiin tultiin.. 


Mummolla riitti juttuja ja ystäviäkin kävi kylässä aika usein. Parhaiten mieleen jäivät jutut "tyttökavereiden" kanssa eletyistä hetkistä, papan tapaamisesta, monista reissuista ja sukulaisista. Mummo myös halusi kuulla aina minun kuulumiset ja niitä sitten yhdessä mietittiin. 

Näin aikuisena sain vielä viettää hyvin monta hetkeä mummoni kanssa ja ihan viimeiseen tapaamiseen saakka juttuja vaihdettiin. Vuosi sitten vietettiin kahdestaan mummon synttäreitä ja juotiin limsaa ja syötiin suklaata samalla kun puhuttiin miehistä. Minä näytin omani kuvia, joita hän katseli tarkaan ja muisti kehua monta kertaa ja samalla mummo puhui papasta :) Pääsiäisenä saatiin vielä olla porukalla mummoa katsomassa ja lähtiessä pikkuinen A meni vielä mummoa halaamaan ja sanoi, että "mummo, me rakastetaan sinua". Hän puki sanoiksi sen, mitä mieltä varmasti meistä jokainen oli. Ei me silloin vielä arvattu, että viimeisen kerran nähtiin.


Ehkä sitä ei vielä oikein ymmärrä, että hän ei täällä enää koskaan tule olemaan, mutta muistot sydämessä säilyvät aina. 

Elämä on ihmeellistä. Jos se olis vaan ainaista iloa niin eihän se tuntuis elämältä ollenkaan. 
  

Tällanen torstain postaus. Mummon muistolle.

Ruut

Keskiviikon kollaasi


Omakotitalo. Kodikas ja värikäs. Erilaiset tapetit antavat oman tunnelmansa jokaiseen huoneeseen. Viihtyisä ja toimiva keittiö. Työhuone, vieraille oma huone ja muutama makuuhuone. Oma kuntosali, jossa treenailla. Treenin jälkeen voi kätevästi siirtyä saunaosastolle. Isot suihkutilat ja suuri sauna tunnelmavaloineen ja puukiukaineen. Viihtyisä ja rauhallinen piha kauniilla näkymillä. Kyllä täällä kelpaa veljen ja hänen perheensä asustella. 

Veljeni edelliseen kotiin olisin ollut valmis muuttamaan lähes milloin vaan. Heillä on kyky saada koti tuntumaan hyvinkin kodikkaalta ja heti ovella tekee mieli laittaa villasukat jalkaan ja ottaa kuuma kahvikuppi käteen ja käpertyä sohvalle. Uudessa kodissa tunnelma oli jo heti ensi vierailulla aivan samanlainen ja olinkin onnellinen, että pääsin sinne nyt viime viikolla yhdeksi yöksi. Sauna oli just niin ihana kun kuvittelin ja aika kauan taisin vaan vaellella huoneista toiseen ja ihan vaan katsella ja ihailla tätä kaunista kotia. 

Vaikka omassa kodissa ei kovin värejä ole niin jotenkin tykkään tämän kodin värikkyydestä ja jos itse osaisin, voisin harkita tällaista värien paljoutta myös meille. Vaatii nimittäin silmää yhdistellä näinkin monia värejä ja silti saada kokonaisuudesta harmooninen ja hyvinkin vaalea. 

Kyläily on kivaa ja etenkin omien sisarusten luona. Eikä se haittaa yhtään, jos kodissa sattuu olemaan joku pikkuinen, jota on pakko käydä aina välillä katsomassa. Onneksi välimatka ei ihan kamalan pitkä ole ja tämä on mahdollista. Kovasti toivon, että kesällä päästäisiin taas kyläilemään. 

Nyt pihalle niiden omien värikkäiden juttujen kimppuun. Tulppaanit ne vaan kasvavat hurjaa vauhtia ja muu piha alkaa olla jo täynnä sinisiä pieniä kukkia. 

Mukavaa keskiviikkoa teille!

Ruut


sisustusjuttuja




Maanantai. 

Jostain syystä sisustaminen ja siihen liittyvät jutut eivät ole olleet tänä keväänä ensimmäisenä mielessä. Ei ennen kuin yksi päivä kävin siskon kauniissa kodissa ja katseliin mitä kaikkea hän oli taas kotiinsa laittanut. Niin se taas iski se sisustusinto. Tässä kodissa se tosin tarkoittaa sitä, että ensiksi pitäisi saada kodin tavarat järkeville paikoille ja ehkä muutama hylly tms pitäisi hankkia, koska säilytystila on aikalailla kortilla. Kaksi ihmistä ja yksi pieni yksiö on muuten erittäin hankala näin sisustusmielessä, kun kumminkin on ajateltava suurimmaksi osaksi käytännön kannalta. Nätit asetelmat eivät ehkä ihan joka paikassa toimi, kun pitäisi pystyä elämäänkin. Just nyt en silti osais ajatella meitä edes kovin paljon isompaan kotiin. Oon tottunu siihen, että ollaan hyvin lähekkäin ja mitä mä yksin jossain huoneessa edes tekisin :) 

Tänä aamuna aloitin siivoamalla koko kodin ja muutaman kaapin. Tästä se ehkä siis taas lähtee, sisustaminen :) Seuraavaksi alan katselemaan niitä hyllyjä ja ehkä vois vaihtaa muutaman taulunkin. Uusista lakanoista haaveilen myös, joten pikkusilla jutuilla eteenpäin. 

Viikko alkoi täällä aika pilvisenä ja tuulisena ja kieltämättä vähän harmittaa tuo harmaus tuolla ulkona. Olis se kesä ja vihreys ollu aika tervetullutta, mutta ehkä se vielä sieltä tulee. Oikein mukavaa alkanutta viikkoa sinne teille myös!

Ruut

syitä blogihiljaisuuteen







Tässäpä teille muutama "syy", minkä takia on taas tullut pidettyä pientä taukoa täältä blogista. Olen mm käynyt Kuopiossa, nähnyt sisarusteni perheitä, grillaillut kotona ja muualla, saanut kukkia, käynyt syömässä synttäriherkkuja pienen prinsessan syntymäpäivillä, ulkoillut, kyläillyt ja nähnyt sukulaisia. Iltaisin olen sitten käpertynyt toisen kainaloon katsomaan televisiota ja juttelemaan. Paljon mukavia hetkiä. 

Toivottavasti teilläkin on ollut mukavaa!

Ruut

meidän harrastus nro 1





Heippa ja terveisiä taas metsästä. Ollaan tässä viikon sisällä retkeilty jos ei ihan päivittäin niin aika usein kumminkin. Viime viikolla loppuviikosta löydettiin taas tosi kiva uusi paikka. Itse etsin nämä paikat yleensä geokätköjen avulla. Kätköt kun on monesti laitettu just johonkin näkemisen arvoiselle paikalle. Tosin tämä paikka ei ollut ihan se mitä kartasta olin katsonut ja oikeastaan se, missä luulin olevani sijaitsee jossain aivan toisaalla. No jostain ihmeen syystä täällä sattui olemaan myös laavu ja hienot maisemat. 

Aika monta tuntia vaan istuttiin siellä ja nautittiin. Ilma oli lämmin ja aurinko paistoi. Paikka oli niin mukava, että otettiin seuraavana päivänä sisko lapsineen mukaan ja olihan siellä myös äitikin. Todella mukava paikka isommallekin porukalle. Uskon, että palaamme tänne(kin) vielä uudestaan nyt kesän aikana. 



Mun sisustusblogi on siis siirtynyt tällaseks metsäblogiksi. Just nytkin istun tässä sohvalla vielä vähän kohmeessa. Takana muutaman tunnin lenkki taas johonkin ihan muualle. Käytiin iltateet juomassa metsässä. Siellä on vaan ihmisen hyvä olla ja kyllä muuten unohtuu kaikki pikkusetkin murheet vähäksi aikaa, kun jossain pusikossa rämpii ja yrittää sivusilmällä seurata, että näkyykö missään karhuja ;) No onneks mulla on oma tukeni ja turvani mukana joka välillä nostaa, välillä työntää tai niinkun tänään joutu rattiin, kun mun rohkeus siellä pikkutiellä loppui ja en uskaltanut enää ajaa metriäkään :) 



Menkää siis metsään te kaikki siellä. Metsässä ruokakin maistuu paremmalta ;) Lisäks tulee huomaamatta käveltyä pitkiäkin matkoja, joten kyllä se ihan liikunnasta käy. Tämä paikka löytyy Laukaan Saviolta vähän ennen Hyyppään vuorta. Jos ei ihan Hyyppäälle jaksa kiipeillä niin tänne ei ihan niin pitkä matka ole ja metsätietä pitkin pääsee perille saakka. 


Mukavaa ja vähän sammaleen tuoksuista maanantaita sinne teille!

Ruut

Sunnuntaita


Viikonloppu on kulunut oikein mukavasti. Aika monta tuntia olen istunut ulkona kirjaa lukien ja auringosta nauttien tai sitten käynyt kävelyllä äänikirjoja kuunnellen. Yhdessä ollaan sitten katseltu elokuvia. Rauhallisia päiviä toisensa perään ja se on tuntunut ihan hyvältä. Olen muutenkin ollut aika paljon omissa ajatuksissani. Nyt toukokuussa on aika monta vaikeaa juttua edessä ja ehkä sitä osaltaan kaipaa ympärilleen just silloin sellaista tietynlaista rauhallisuutta ja pehmeyttä. Aikaa ja tilaa ajatuksille.


Noin muuten tämä vaihtunut toukokuu oli kyllä ihan tervetullut. Onhan se jo melkein kesää (mut tuntevat tietävät, että mun kesä on kesäkuu-heinäkuu. elokuussa on jo syksy. saan tästä kuulla aika usein, että on ihan vääryyttä ajatella noin, mutta minkäs mä ajatuksilleni voin). Sisustukusessa lähestyvä kesä näkyy lähinnä siinä, että yritän sulloa meidän kaikki talvikamat johonkin ja ehkä laittaa muutaman viltin vähäks aikaa sivuun. Myös uusi viherkasvi tuli kotiin (kuvassa).

Ulkona on tapahtunut sitten senkin edestä ja kyllähän sen huomaa, että elämä siirtyy taas hiljalleen enemmän ja enemmän ulos. Tänään avattiin jopa meidän grillikausi, vaikka muutama päivä ollaan jo ruokailtu tuossa takapihalla ilman grillailujakin. Pihahommat vaativat aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta näin pitkän talven jälkeen se on ollut yllättävän mukavaa. En jaksa olla hämmästelemättä sitä, että tulppaanit tuntuvat kasvavan silmissä ja puissakin jo pieniä silmuja. Voi kun tulisi jo pian vihreää.


Nyt suuntaan katseen takaisin televisioon. Katsotaan tässä samalla jääkiekkoa. Aina sitä vaan jaksaa vuodesta toiseen olla kannustamassa Suomea voittoon :) 


Mukavaa ja aurinkoista sunnuntaita myös sinne teille!

Ruut

Keskiviikon kollaasi


Kuulumisia.. 
7h leikkireissu. kotiin lähtiessä B jäi itkemään, ettei ystävä saa vielä lähteä. ei tainnut tuokaan aika riittää leikkiin ;) paikalla oli myös ystäväni lapsineen jonkun aikaa, joten toimintaa riitti. 

satamakahvit oman rakkaan kanssa. terassikausi avattu.  

vapun juhlintaa ystävien ja sukulaisten kanssa. 

yksi kasattu hylly. ihan vaan ystävällisyyttäni siskolleni. mulla sattu olemaan aikaa ja ollaan muutenkin siskon kanssa kokoiltu lähes kaikki heidän huonekalut. 

muutama lenkki ja uusia paikkoja, joista tän päivänen oli paras (instakuva). 

monta tuntia pihatöitä.

pitkään nukkumista. parasta on kun välillä toinen aukaisee toisen silmän ja sanoo jotain ja sitten tunnin päästä toinen. ei kiirettä. 

jäähyväiset mummolle. ehkä senkään takia ei pieni tauko blogijutuista teki hyvää. ikävä tulee, mutta onnellinen mieli niin monesta yhteisestä vuodesta. 

aika monta sarjaa alusta loppuun. 

herkuttelua ja siivoilua. 

äänikirjojen kuuntelua omalla takapihalla. 

yksi salireissu. 

kahvit viherlandiassa. samalla pikku katsastus kukkiin. 

lumisateessa ajelua kesärenkailla. 

aika monta hetkeä saunassa. 

naurua, hymyjä, kyyneleitä, pusuja ja haleja.

Mites teillä on mennyt?

(kollaasin kuvat leikkireissultani)

Ruut