Pönttövuoren tunnelilla

Sunnuntaina retkeiltiin. 

Oli reppu ja eväät ja kolme retkipaikkaa. Ensimmäisenä suunnattiin Pönttövuoren rautatietunnelille. Mieheni oli jostain paikasta kuullut ja minä laitoin navigaattoriin Pönttövuorentien ja sillä paikalle mentiin. Vasta myöhemmin luettiin, että monet menevät tänne juuri toisesta suunnasta, mutta meidän onneksi satuttiin paikasta, jota kehuttiin siksi "kauniimmaksi". 

Itse tunneli tuli eteemme aivan yllättäen, juuri samalla hetkellä kun kielsin miestäni enää ajamasta yhtään edemmäs sitä metsätietä. Jätettiin auto vähän matkan päähän ja käppäiltiin tunnelin aukolle. 

Sieltä tuleva viima oli kylmä ja olin sen tuntiessani lähdössä jo kävelemään takaisin autolle. Meistä toinen on se, joka haluaa tutkia kaikki paikat (mun ininä on siinä vaiheessa ihan turhaa). Jäätiin Lakan kanssa odottamaan siihen kamalan kylmälle tunnelin suulle. Täristiin molemmat jonkun aikaa ja kuunneltiin metsästä kuuluvia rasahduksia hetken aikaa. Ehkä todettin molemmat, että toisesta ei oo nyt tueksi ja turvaksi ja yhdessä juostiin autolle. Siellä istuttiin ja odotettiin (pitkään), että saatiin ukkeli takas autoon.

Tunneli on aivan suora. Toinen suuaukko näyttää olevan lähellä, mutta matkaa sinne kertyy 1223 metriä. Mieheni myös kertoi, että koko tunneli oli sisältä aivan pimeä ja vesi tippui katosta. En keksi mitään lahjusta, millä minut sinne saisi. Jos siellä on yhtään enemmän seikkailunhaluisia ihmisiä ja tuollainen kiinnostaa, niin suosittelen käymään paikalla. Lisää rautatietunnelista voitte lukea täältä. 

Retken loppu vietettiin vähän kesäisimmissä merkeissä rannoilla oleillen. Käytiin kahdella eri rannalla ihan vaan kävelemässä ja nautittiin siitä, että on kesä. Eväätkin tuli syötyä vasta kotona. Tuuli oli vähän liian kova eväsretkelle, mutta auttoi siihen, ettei hyttysiä ollut metsässä. 

Sellainen oli meidän sunnuntai. 

Tämä viikko onkin alkanut viiden herätyksillä, joita jatkuu aina perjantaihin saakka. Joten pian taas nukkumaan. Valvotaan sitten lomalla enemmän. 

Mukavaa iltaa teille!

Ruut

Laavulla

Tässä mun instaan laittamat puhelimen kuvat tältä päivältä. Metsässä oli jo aika syksyistä ja vähän ennen kotimatkaa alkanut sade lisäsi entisestään sitä syksyistä tunnetta. Tämä oli Lakan ensimmäinen retki ja hyvin meni. Tykkäsi tosi kovasti juoksennella metsässä. Vähän se sade harmitti. Tää koira ei oo nimittäin tollasta kunnon sadetta vielä kokenutkaan. Koko sen ajan kun Lakka on meillä ollu niin aina ulkoillessa on ollu sateetonta ja vielä aika lämmintä. Odotellaan mielenkiinnolla syksyä, että mitä tää neitä tuumaa. Oli nimittäin aika tärisevä koira, kun kotiin saavuttiin. Halus heti kaivautua viltteihin..

Tämä viikonloppu tulee varmasti jäämään mun mieleen vielä pitkäks aikaa. Perjantaina tosiaan oltiin vaan kotona ja katsottiin leffaa. Lauantaina herättiin aamulla ajoisa ja päätettiin lähteä käymään meidän tulevalla hääpaikalla. Vähän ottamassa kuvia, että voin alkaa suunnittelemaan, että mitä kaikkea sinne tarvitaan.. Sanoin jo kotoa lähtiessä, että mulla on vähän heikko ja omituinen olo. Siinä lähdettiin kumminkin matkaan. Olo huononi hiljalleen ja viimein oli pakko pysähtyä ja soittaa ambulanssi hakemaan. Onneksi ambulanssi oli nopeasti paikalla, vaikka täytyy kyllä sanoa, että siinä odotellessa aika tuntui menevän hyvin hitaasti. Oli mun elämän ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen ambulanssikyyti. Sairaalassa oon makoillu joskus lapsena, mutta kovin suuria mielikuvia mulla ei siitä ole. Hengenhätää ei muutaman tunnin tarkkailun jälkeen näkynyt olevan, joten päästiin viimein jatkamaan matkaa. Vähän ristiriitaisin miettein, mutta ei niistä sen enempää.

Hääpaikalla tosiaan pyörähdettiin, muuten jäi muut kyläilyt sitten siltä reissulta väliin. Kotona istuinkin illan sohvalla Cheekin keikkaa katsellen. Voi kun olisi ollut mukava olla siellä. Niin monet keikat on tullu kierrettyä ja aina oon tykänny. Toisaalta olis kyllä harmittanut tässä tilanteessa ihan kamalasti, jos nyt olis ne liput tullu ostettua.

Kaikkea sitä voikaan mahtua yhteen viikonloppuun. Vielä on olo vähän omituinen ja aika hissuksiin ollaan tää päivä otettu. Tuo retkipaikkakin valikoitui sen mukaan, että sinne pääsi autolla suoraan nuotion viereen. Oon kumminkin sitä mieltä, että raitis ilma on aina hyväks, vaikka vaan pikkusen hetken. Retkipaikasta sen verran, että oli laavu Laukaan Vihtavuoressa. Siisti paikka, jossa oli puut ja kaikki valmiina. Sinne tosiaan pääseen hyvin autolla ja jos liikuntaa haluaa niin siellä näky olevan erilaisia polkuja metsään, mitä ois voinu lähteä tutkimaan.

Tällaista tänne tänään. Toivottavasti siellä ollaan oltu terveempiä.

Ruut

Papan muistolle

Istuin illalla terassilla nauttimasta päivän ensimmäisestä hetkestä, ettei ollut kuuma. Siinä istuessani huomasin, että aurinko alkoi laskea. Hetkessä taivas muutti väriä ja kaikki näytti hyvinkin erilaiselta..

Tällä viikolla pappani kohdalla aurinko laski viimeisen kerran. Olen saanut nauttia isovanhempieni seurasta hyvin pitkään ja ei ole kauaakaan siitä, kun saatettiin mummoni viimeiselle matkalleen. Tuntuu oudolta, että nyt sitä ollaan sitten viimein siinä iässä, että yksi aikakausi alkaa olla lopuillaan. Muutamia vuosia sitten kaikki neljä isovanhempaa istuivat vielä samassa kahvipöydässä. He, joiden kanssa ollaan eletty aina ja totuttu siihen. että on mummoloita, joissa kyläillä. On isovanhempia, jotka odottavat. Elävästi muistan vielä viimeisen keskustelun pappani kanssa. Puhuttiin Heinäsuvannosta, paikasta josta olin juuri tullut. Niistä tutuista ympyröistä, joissa minäkin aikoinaan kasvoin. Pappa asui samassa talossa meidän kanssa koko lapsuuteni. Paritalo, jossa ovet olivat aina auki. Ei se ehkä kaikkein puhelian pappa, mutta omalla tavallaan hauska kumminkin. Suomalainen mies. Parin viikon päästä lasketaan pappa hautaan. Ehkä he ovat pian taas mummon kanssa yhdessä. Istuvat kahvilla ja pappa uittaa pullaa kahvikupissaan ja kertoo juttujaan. Ei enää kipuja, eikä sairauksia. Kiitos pappa kaikesta. Olit hyvä pappa ja me tykättiin susta.

Elämä on rajallista ja siitä saa aina välillä hyvinkin konkreettisen muistutuksen. Ehkä sitä just siks voi iltaisin hetken pysähtyä ja vaikka katsella näitä kauniita auringonlaskuja. Nauttia niistä hetkistä mitä vielä on jäljellä ja huomata, että täällä on tosi paljon ihania juttuja. Ehkä minäkin tänään illalla käperryn entistä enemmän toisen kainaloon. Nautin hetken ajasta siinä, koska ei mee kauaa, että tuo kolmas tunkee sinne kainaloon myös ja viimein meille tulee niin kuuma, että on pakko vähän ottaa etäisyyttä ;) Sydämessä toive, että nähtäis yhdessä vielä tosi monta auringonlaskua me ja meidän läheiset.

<3

Ruut

Hellepäivä mökillä

Mittarin näyttäessa 34 astetta alkaa mökkeily kuulostaa ihan hyvältä vaihtoehdolta. Aamulla yritettin kyllä äitini kanssa käydä vähän shoppailemassa, mutta aika nopeasti todettiin, että liian kuuma päivä siihen. Lähdettiin sitten Lakan kanssa pienelle lomalle lapsuuteni maisemiin.

Mökille on aina mukava tulla. Järvivesi ei nyt välttämättä kovin viilentänyt, mutta kyllä siellä aika pitkään viihdyin. Lakkakin ui elämänsä ensimmäistä kertaa, eikä olisi millään halunut lähteä pois mökiltä.

Näissä maisemissa toivon nyt saavani muutaman päivän viettää ja ainakin toistaseks tuntuu, että me pärjätään ihan hyvin. Toki kotiin tulee ihan välitön ikävä heti kun oven sulkee, mutta kyllä siellä kotonakin ehtii sitten taas olla. Mikäs sen ihanampaa kuin että on joku paikka, mihin on ihana palata.

Nyt nautitaan auringosta. Muistetaan myös suojautua siltä. Kävin itsekin tänään taas täydentämässä jo huvenneita aurinkorasvavarastoja. Kyllä Suomessakin on näköjään välillä lämmintä. Oon edelleen ehkä enemmän sellainen talvi-ihminen, mutta en voi kieltää, etten tästäkin nauttis.

Mukavaa iltaa sinne teille. Me jatketaan "mummon" kyttäämistä. Siellä se viilettää joka paikassa ja Lakkaa nukuttaa niin, että sen silmiin sattuu, mutta ei voi nukahtaa, kun pitää jatkaa tarkkailuja.

Ruut

keskiviikon kollaasi

Vaikka mun kalenterissa kesä alkaakin vasta kesäkuussa (ja päättyy heinäkuussa), niin en voi silti kieltää, ettei kovin kesäistä ois ollu.

Me ollaan käytännössä siirrytty elelemään ulos. Ihan kaikki illat töiden jälkeen on nyt näiden aurinkoisten ilmojen alettua vietetty ulkona. Siellä syödään, lepäillään, veneillään ja käydään kävelemässä.

Toivottavasti tekin ootte ehtineet nauttia auringosta!

Ruut

muisteloita

Viikonlopun kuvat alkavat muistuttamaan toisiaan, mutta eipä se haittaa. Tuli taas vähän ulkoiltua. Nautittiin molempina päivinä auringosta ja retkeiltiin. Lauantaina kaksin ja sunnuntaina otettiin sisko perheineen mukaan. Aurinko tuntuu jo lämmittävän mukavasti.

Ehdittiin me onneksi lepäilläkin ja katsoa aika monta elokuvaa. Viikonloppua olis ollu kiva jatkaa vielä muutama päivä, mutta niin se vaan oli tänään herättävä kelloon ja raahauduttuva töihin. Nyt on sitten taas viikko käynnistynyt, joten kyllä nää päivät omalla painollaan menee. Herätyksetkään ei maanantain jälkeen kovin pahalta tunnu.

Näitä kuvia katsellessa voi oikeasti nähdä sen, että valo on lisääntynyt ihan huimasti. Tässähän alkaa oikeasti ajatukset siirtyä kohti kevättä ja kesää.

Nyt istun tässä sohvalla ja katson Unelmahäitä. Äsken soitin elämäni ensimmäisen kerran pikkuiselle A:lle, joka oli saanut puhelimen. Sieltä vastasi reippaalla äänellä hyvin iloinen poika, joka oli vähän säikähtänyt, että tuleeko se ääni oikeasti hänen puhelimestaan. Koko päivän tämä täti onkin saanut aika kivoja rakkausviestejä ja äskeinen ääniviesti "täti, olet paras" oli varmasti yksi kauneimmista viesteistä ikinä. Niin ne lapset kasvaa ja maailma muuttuu. Itse kun sain oman kännykkäni silloin lukiossa ollessani. Muistan ikuisesti sen päivän kun isäni kanssa oltiin puhelinta ostamassa. Myyjä ja isäni yritti myydä minulle jotain uusinta mallia ja itse olisin halunnut samanlaisen kun kaikilla muillakin. Ostettiin se uudempi ja kyllä mua hävetti, kun mun puhelin oli paljon pienempi kuin muilla :)

Onkohan se tää ikä vai mikä, mutta huomaan, että tosi usein muistellaan tuon toisen kanssa meidän lapsuutta ja nuoruutta ja millaista elämä oli silloin ja mitä on tullut tehtyä.. tai sit se on vaan toiseen tutustumista :D

Hiljalleen on taas aika sulkea silmät. Ehdottomasti mun päivän paras hetki. Rakastan edelleenkin nukkumista tai ehkä eniten sitä hetkeä, kun ollaan jo molemmat kääriydytty omiin peittoihin ja yritän varovasti tunkea mun kylmät varpaat toisen peiton alle. Hetken siinä lähellä sitten odotan, että varpaat lämpenee ja samalla jutellaan päivän hetkistä. Niin mukavaa.. ja uskokaa pois, oon tosi lähellä. Pari iltaa sitten mun nimittäin sanottiin muistuttavan sitä suuri silmäistä apinaa Suomen selviytyjistä, kun tuijotin niin intensiivisesti sentin päästä..

Mukavaa iltaa sinne teille myös.

Ruut

Hiihtomaassa

Tänään vietettiin aurinkoinen pakkaspäivä Halssilan hiihtomaassa. Meidän lisäksi paikalla oli siskoni ja serkkuni perheineen sekä setäni ja hänen emäntänsä (A:n sanoin). Sukulaisten seurassa kelpaa viettää sunnuntaita!

Hetki lämmiteltiin kodassa makkaraa paistellen ja vähän herkutellen. Olo oli melkein kuin olisi lomalla Lapissa. Suksia ei tänään otettu mukaan, mutta ladut tuolla näytti sen verran houkuttelevilta, että ehkä ne joskus käydään testaamassa. Muuten tuo pulkkamäen kapuaminen käy ihan hyvin kuntoilusta.

Nyt täällä nautitaan vielä tästä illasta ennen arjen touhuja. Itse makaan sängyllä sipisipussi ja karkkipussi vieressä ja kädessä kuppi teetä ;)

Mukavaa sunnuntaita myös sinne teille!

Ruut

Rauhallisina hetkinä syntyy monia ajatuksia

Täällä aloiteltiin viikonloppu ystävien seurassa. Oltiin jo alkuvuodesta sovittu päivä milloin pelaillaan yhdessä lautapelejä ja maistellaan vähän hyvää viiniä. Meillä on todella mukava naisten porukka, jonka kanssa aina välillä näissä merkeissä kokoonnutaan. Yleensä ollaan oltu täällä meillä, mutta nyt jäätiin lähemmäksi kaupunkia. Lauantaina käytiin sitten ihan kaksin vähän retkeilemässä ja tehtiin hyvää ruokaa. Tänään ollaan ulkoiltu ja illalla varmasti katsotaan televisioista vaaleja. Äänestämässä kun käytiin jo heti ennakkoon ensimmäisenä päivänä, kun se mahdollista oli. Ei siis mitään kovin ihmeellistä tänne, mutta kyllä nää viikonloput vaan on välillä ihmisen parasta aikaa.

Sitten hieman tän päivän mietteitä. Ne jotka ei halua lukea ajatuksia bloggaamisesta voi skipata tän kohdan..

Olen tänään aika paljon miettinyt tätä blogiani. Aamulla kun tajusin, että en sitä edes itse aina jaksa lukea tai käydä katsomassa. Seuraan muutamia blogeja aika aktiivisesti ja aktiivisella tarkoitan, että luen postaukset noin kerran pari viikossa ja muita sitten aina kun jaksan olla koneella pidempään. Uusi työni on saanut minut viettämään vapaa-aikaa aina vaan vähemmän koneella. Pitäisi se oma blogi silti itseään kiinnostaa, koska jos ei itseään, niin ketä muita sitten? Musta vaan tuntuu, että ei mun elämässä aina ole niin ihmeellistä kerrottavaa ja sitten toisaalta elän tätä elämää hyvin vahvasti tuon toisen kanssa ja en oikeastaan haluakaan kaikkia meidän juttuja ja tekemisiä kertoa. Eikä sitä kameraa tai puhelintakaan halua aina mukanaan pitää.

En silti osais kuvitella elämää ilman blogia. Tykkään ottaa kuvia ja välillä kirjoitella, mutta mikä sitten on sellainen hyvä tahti. Tuskin itsekään seuraisin jotain blogia, josta ei koskaan tietäis, että milloin siellä on jotain uutta postausta. Nytkin äsken makasin tässä keittiössä haudaten pääni käsiin ja J kysyi, että onko kaikki hyvin. "En keksi mitään mistä kirjoittaisin blogiin". Hän totesi, että jos murheet on siinä niin aika hyvin ne asiat sitten taitaa olla, olin kuulema vaan näyttänyt hieman murheelliselta :)

Jotain on silti tehtävä. Ajattelin, että voisin oikeastaan päättää pari päivää, että milloin oikeasti tähän keskityn ja niin, että saisin viikossa sen 2-3 postausta kirjoitettua.. Tykkään siitä, että jos jotain tehdään niin sitä voi ihan hyvin sitten tehdä kunnolla. Enkä tarkoita sitä, että tää olis jotenkin pakkoa. Mulle tää on tosi rakas harrastus oon vaan ollu vähän hukassa, että mihin vedän sen rajan, että mitä haluan kirjoittaa. Nyt kun viimeisen kuukauden ainoastaan nuo Keskiviikon kollaasit on tuntunu sellaisilta oikeasti inspiroivilta mulle. Haluan kumminkin, että blogi pysyy sellaisena hyvällä tavalla tavallisena. Oon lisäks ollu tosi surkea kommentoimaan muiden tekstejä tai muutenkaan päivittelemään edes omaa kuvaa tuonne.. Myönnän myös sen, että jos ja kun seuraa aika paljon sellaisia työkseen bloggaavia niin oma blogi alkaa tuntua hiljalleen sellaselta vähemmän hienolta. Edellisen blogini kautta sain paljon yhteistyöjuttuja ja tapasin uusia ihmisiä ja sitten täällä Näissä Neliössä on ollut niin kovin hiljaista. Näen kyllä tilastoista, että teitä ihania lukijoita siellä on, mutta tää bloggaaja on ollut jossain ihan muualla. Tuntuu, että tää sopeutuminen uuteen työhön ja uudenlaiseen elämään vaatii niin paljon enemmän kun olisin osannu arvata. Muutos on vaan siis positiivista, mutta vie multa tosi paljon energiaa edelleen.

Siinä siis "muutama" ajatus..

Luonto on ollut ihanan valkoinen just nyt ja ilma tuntunu todella raikkaalta. Tänään meidän kävelylenkillä totesin taas, että kuinka ihanaa on asua täällä.

Saa nähdä päästäänkö tänä talvena kertaakaan tuonne jäälle käppäilemään ja tänäänkin käytiin lähinnä kattelemassa venettä rannassa ja haaveilemassa jo sulista järvistä ;) Nää kuvat on meidän viime viikon pitkältä lenkiltä. Eilinen retki ei mennyt ihan putkeen, kun olin puolet matkasta silmät kiinni noilla sivuteillä varmana siitä, että auto suistuu sen jäätikköisen tien takia ojaan ja sitten viimein retkipaikalla valitin sitä, että en mitenkään pääse perille, kun hanki on niin upottava. En siis ihan kovin ihanaa seuraa, mutta lopuks todettiin yhdessä, että oli tosi mukava käydä nauttimassa päiväkahvit jossain ulkona pitkästä aikaa ja viettää hetki valoisan aikaan pihalla :)

Olipas taas asiaa monenlaista. Koittakaa kestää :)

Ihanaa sunnuntaita sinne!

Ruut

keskiviikon kollaasi

Heippa. 

Täällä vietellään välipäiviä, jotka tänä jouluna on myös lomapäiviä. Samalla on ihana hetkeksi pysähtyä ja miettiä, että miten se joulu tänä vuonna menikään. 

Lähdettiin lauantaina vähän tuonne pohjoisemmaksi ja siinä lumipyryssä ajellessa odotettiin jo tulevia päiviä ja niiden ohjelmaa. Tiedossa oli sukulaisten seuraa ja hyvää ruokaa. Aatto vietettiin oman sukuni kanssa Kuopiossa Pilpan majalla. Mökki täyttyi ja ilta kului syöden ja toistemme seurasta nauttien. Pukki kävi tuomassa lapsille lahjoja ja meidän jo lähtiessä myöhään illalla pois jäivät muut vielä ulos piilosille. Seuraavat päivät olivatkin rauhallisia ja lähinnä syötiin ja oltiin. Nukuttiin pitkään ja otettiin päikkäreitä. Välillä vähän ulkoiltiin ja sitten taas syötiin lisää. Saunassa käytiin joka päivä ja iltaisin katseltiin hetki televisiota tai muuten vaan juteltiin. Tämä olikin itselleni ensimmäinen joulu "anoppilassa" ja hän itse muisteli omaa ensimmäistä jouluaan pois kotoa ja totesi silloin itkeneen puhelimessa, kun oli niin kova ikävä äitiä ja sitä oman lapsuuden kodin joulua. Tuntuihan se toki erilaiselta tämä joulu, mutta ihan yhtä tärkeältä ja hyvältä kuin muutkin joulut. Eilen illalla pyörähdettiin vielä omien vanhempieni luona ja isovanhempiakin ehditiin tervehtimään. Mukavia päiviä, mutta aika mukavaa se oli kotiinkin tulla. 

Omissa valokuvissani oli suurimmassa osassa sukulaisten kuvia, joten tämä kollaasi meidän joulupäivän lenkiltä. Aika valkea joulu me kyllä saatiin tänä vuonna! 

Täällä ei ihan vielä sulatella kinkkua vaan aiotaan hetki vielä sitä syödä. Saatiin vielä kotiin muutama joulutorttu ja porkkanalaatikkoa. Niitä konvehtejakin riittää vielä aika monelle kahvihetkelle. Nyt välipäivinä aionkin vaan nauttia lomailusta, lukea kirjoja ja jatkaa syömistä.

Sitä ennen vielä pikkuisen kaappien siivousta ja kaikkea sellaista, mitä ei muka arjen keskellä ehdi tekemään. Viimeistään huomenna sitten istahdan alas ;) 

Ruut

makkaraa ja hirvikärpäsiä

Viikonloppuun on mahtunut monenlaista ohjelmaa ja koska tämä viikko oli muutenkin erittäin aktiivinen tuntui ajatus pienestä retkestä tänään iltapäivällä todella hyvältä. Ei annettu sateen haitata ja eipä tuolla metsässä muutenkaan kovin kamalasti sadetta huomannut. Siinä nuotiota tuijotellessa totesin, että nyt sen taas muistaa sen sunnuntaisen olon. Hetken, kun mieleen alkaa hiipiä kaikki arkiset asiat ja työjutut. Sitä alkaa hiljalleen asennoitua siihen, että huomenna se kello taas soi ja ylös on noustava. Onneksi, ihan mukavaa sekin. 

Sitten takaisin sinne metsään. Retkipaikaksi valittiin vanha tuttu Kotalaavu Savion metsissä vähän ennen Hyyppään vuorea. Ihan jo senkin takia, että en jaksanut etsiä uusia paikkoja. Mies toivoi, että mentäisiin sinne, minne piti vähän kiivetä. En nyt ihan varma ole, että tarkoittiko tätä paikkaa, mutta pieni mäki tässäkin oli, joten taisi kelvata. Lisäksi muistin, että laavulta löytyi tarvittavat puut tulentekoa varten, kuten välineetkin pudein pilkkomiseen. Tätä laavua voin suositella myös perheen kanssa retkeillessä. Polku laavulle on helppo kulkea ja laavulla on myös iso pöytä, jossa ruokailla. Lisäksi kätköilijöille sieltä löytyy muutama kätkö. Tänään me taidettiin keskittyä lähinnä rauhalliseen oleiluun. Syötiin eväitä, paistettiin makkaraa ja vähän käppäiltiin siinä laavun lähettyvillä. Ihan kovin montaa tuntia ei tänään retkellä viivytty, mutta jo pieni hetki raikkaassa syysilmassa tekee kyllä hyvää. Ulkoilu vaan on niin mun juttu ja ehkä ne metsät kans ;) 

Toivottavasti teilläkin on ollut mukava viikonloppu! Itse aion seuraavaksi mennä saunaan ja tarkastaa, että varmasti sain kaikki hirvikärpäset päästäni irti ja lopuksi iltaa asetun sohvalle syömään viimeisetkin viikonlopun herkut. Rentoa iltaa myös sinne teille. 

Ruut

muutoksia

Eilen kotiin ajellessa sanoin miehelle, että taas tuli sellainen haikea olo. Olispa ollu mukava vaan jäädä tuonne. Siis ihan oikeasti jäädä, ei vain mökkeilemään. 

Joskus se iskee kovemmin ja joskus se siellä vaan muistuttelee itsestään. Se on se kaipaus maalle. Toki me aika maalla asutaan nytkin ja hyvin viihdytään, mutta olisihan se aika ihanaa siirtyä vielä vähän kauemmaksi. Niille meille tutuille seuduille, jossa elämä on vähän rauhallisempaa ja metsä vähän tiheämpää. 

Kuka nyt ei täällä viihtyisi? 

Ajatuksia, unelmia ja monenlaista mietittävää. Niitä on hyvä olla. Hyvä oli myös hetki hengähtää. Viettää aikaa sen rakkaimman kanssa siellä tutussa ympäristössä. Muistaa, että tällainen minä olen ja vaikka elämä on tuonut mukanaan suuria yllätyksiä, niin tässä sitä nyt ollaan. 

Muutoksia luonnossa ja omassa elämässä. Molemmat tällä hetkellä hyvinkin näkyviä. 

Alkamassa viimeinen kotiviikko ennen töitä. Tuntuu kyllä ihan tosi hurjalta koko ajatuskin. Toisaalta ei jaksaisi odottaa, että viikko kuluu ja sitten toisaalta sitä tajuaa, että nyt alkaa ihan uudenlainen elämä. Sairaslomaa en jää kaipaamaan. 

Uusi työ tuo mukanaan uusia juttuja ja opeteltavaa varmasti riittää. Se vähän jännittääkin. Samoin kuin se, että elämäni ensimmäistä kertaa olen töissä paikassa, missä ei ole lapsia. Ihan vaan aikuisten kanssa. Ei vahtimista syökö ne nyt tarpeeks, onko päällä oikeanlaiset vaatteet, onko kaikki tarvittava mukana tai onko käytävä vessassa. Eniten jännittää se, että osaanko oikeasti tehdä mitään. Jos kyseessä ei ole luokkahuone tai leikkihuone, niin mistä sitä oikeasti tietää, että mitä siellä tehdään? 

Kaikista ajatuksista huolimatta tiedän, että kyllä sitä selvitään. Tässä on mun mahdollisuus johonkin ihan uuteen. 

Tästä olis hyvin voinu tulla aikamoinen novelli. Syvällisissä ajatuksissa mennään. Muutokset sen saa aikaan ja osasin arvata, että näin tässä käy. Päätin silti säästää teitä ja kirjoittaa vain nämä päällimmäiset. Kuvat viikonlopun mökkireissulta. 

Mukavaa uutta viikkoa myös sinne teille. Toivotaan, että tämä on hyvä viikko. 

Ruut

syksyn ensimmäinen retki

Viimeiset viikonloput olivat täynnä monenlaisia menoja. Reissut ja matkat ovat kivoja, mutta välillä sitä kaipaa niitä tavallisia kiireettömiä hetkiä kotona. Lauantai kului rauhallisesti kirjaa lukien ja elokuvia katsellen. Eilen ulkona näytti sen verran kivalta, että päätettiin lähteä retkelle. Ensimmäinen ongelma on tosin aina se retkipaikan valinta. Onneksi oma blogi toimii siihen apuna ja kuvien avulla muistaa lähialueen retkipaikkoja vähän paremmin. Me aina mietitään yhdessä, että mitä retkeltä kaivataan. Kuinka pitkästi halutaan kävellä? Halutaanko syödä jotain? Onko tarvetta rannalle? Miten pitkälle halutaan ajaa autolla vai tarvitaanko autoa ollenkaan? 

Eilen etsittiin paikkaa, missä nauttia sunnuntain lounas ja ihan pelkän metsän sijaan kaivattiin järven lähelle. Retkipaikaksi valittiin Laukaan Tarvaalan ranta. Sieltä löytyy kiva nuotiopaikka. Rantakin on uimaranta, joten uimaan olisi päässyt, jos olisi halunnut ;) Itse istuskelin ihan mielelläni siinä rannalla. Muutama lapsi kävi uimassa  meidän siinä eväitä syödessä ja tuli kyllä hetkeksi ihan kesäinen olo. 

Syksyn ensimmäinen retki oli kyllä kelien puolesta hyvinkin onnistunut. Tykkään ihan tosi paljon näistä syksyisistä aurinkoisista päivistä. Ilma tuntui ihanan raikkaalta ja kaikkialla oli niin kaunista. Siinä rannalla istuessa mietin mennnyttä kesää ja oikeastaan koko mennyttä vuotta. Oltiin nimittäin tuolla rannalla melkein tasan vuosi sitten viimeksi ja onhan tässä monenlaista sen jälkeen tapahtunut. Aika monta retkeä myöhemmin siinä sitä vaan istuttiin ja olo tuntui ihan mukavalta.  

Kotimatkalla keräiltiin vähän puolukoita ja se tuntui sen verran helpolta, että koukattiin kodin kautta hakemaan hieman isompi sanko mukaan ja lähdettiin vielä iltapäiväksi metsään. Teille muillekin vinkkinä, että nyt niitä puolukoita sieltä saa. Ainakin täällä tuntuu, että metsä on niitä pullollaan. Ehkäpä loppuviikosta pitää tehdä niistä joku herkku, mutta tänään keskitytään siihen ei niin mukavaan puuhaan, eli marjojen siivoamiseen.

Tänään tiedossa muutenkin sisähommia. Syksyn ensimmäinen flunssa saavutti minutkin ja viime yö oli aika tuskallinen. Siitä onkin kauan, kun viimeksi on näin kipeä olo ollut. Nyt kumminkin keittiön puolelle. Mielessä pizza ja tuoreet sämpylät. Pieniä kokkailuja näin viikon aluksi. Toivottavasti sielläkin on saatu nauttia mukavasta viikonlopusta. 

Muistutan vielä, että käykäähän osallistumassa edellisen postauksen arvontaan. Ihan kovin moni sinne ei ole vielä osallistunut, joten voittomahdollisuudet ovat aika hyvät :) 

Aurinkoista tätä viikkoa ihan jokaiselle. 

Ruut

Mökillä

Niinhän siinä kävi, että taas tuli kaikkea muuta ja blogia ei ehtinyt päivittää. Harmitti, kun ehdin jo puhumaan tulevasta yhteistyöstä ja pienestä arvonnasta. No, se on tulossa nyt torstaina. Vaati hieman pidemmän hetken ja meidän siirryttyä jo torstaina mökille oli pakko vaan luovuttaa ja todeta, että mökillä on omat juttunsa ja kotona taas sitten aikaa olla koneella. 

Me tosiaan lähdettiin viime torstaina mökkeilemään ja vietettiinkin mökillä koko viikonloppu. Käytiin markkinoilla, poimittiin mustikoita, nähtiin mun lapsuudenystävää, saatiin nauttia ihana aamupala ja päivällinen toisten valmistamana, pelattiin frisbeegolfia, saunottiin, otettiin päikkäreitä ja suurimmaksi osaksi vaan luettiin. Löysin paikallisesta kirjakaupasta tuon Avioliittosimulaattorin ja oli sen verran koukuttava, ettei meinannut malttaa lopettaa lukemista. Mies löysi myös kirjan kirpputorilta, joten sateiset mökkipäivät kuluivat meillä aika hiljaisissa tunnelmissa ;) Lisäksi tuo lukeminen tuntuu taas sen verran mukavalta, että oli eilen kaupungissa ollessa pakko poiketa kirjaston kautta hakemassa lisää luettavaa. 

Ehkä ensimmäistä kertaa kesän jälkeen tuntui oikeasti siltä, että syksy on tullut, mutta eipä se haittaa. Takana aika ihana kesä ja mielessä monta mukavaa muistoa. 

Oikein ihanaa alkanutta viikkoa sinne jokaiselle. 

Ruut