muisteloita

Viikonlopun kuvat alkavat muistuttamaan toisiaan, mutta eipä se haittaa. Tuli taas vähän ulkoiltua. Nautittiin molempina päivinä auringosta ja retkeiltiin. Lauantaina kaksin ja sunnuntaina otettiin sisko perheineen mukaan. Aurinko tuntuu jo lämmittävän mukavasti.

Ehdittiin me onneksi lepäilläkin ja katsoa aika monta elokuvaa. Viikonloppua olis ollu kiva jatkaa vielä muutama päivä, mutta niin se vaan oli tänään herättävä kelloon ja raahauduttuva töihin. Nyt on sitten taas viikko käynnistynyt, joten kyllä nää päivät omalla painollaan menee. Herätyksetkään ei maanantain jälkeen kovin pahalta tunnu.

Näitä kuvia katsellessa voi oikeasti nähdä sen, että valo on lisääntynyt ihan huimasti. Tässähän alkaa oikeasti ajatukset siirtyä kohti kevättä ja kesää.

Nyt istun tässä sohvalla ja katson Unelmahäitä. Äsken soitin elämäni ensimmäisen kerran pikkuiselle A:lle, joka oli saanut puhelimen. Sieltä vastasi reippaalla äänellä hyvin iloinen poika, joka oli vähän säikähtänyt, että tuleeko se ääni oikeasti hänen puhelimestaan. Koko päivän tämä täti onkin saanut aika kivoja rakkausviestejä ja äskeinen ääniviesti "täti, olet paras" oli varmasti yksi kauneimmista viesteistä ikinä. Niin ne lapset kasvaa ja maailma muuttuu. Itse kun sain oman kännykkäni silloin lukiossa ollessani. Muistan ikuisesti sen päivän kun isäni kanssa oltiin puhelinta ostamassa. Myyjä ja isäni yritti myydä minulle jotain uusinta mallia ja itse olisin halunnut samanlaisen kun kaikilla muillakin. Ostettiin se uudempi ja kyllä mua hävetti, kun mun puhelin oli paljon pienempi kuin muilla :)

Onkohan se tää ikä vai mikä, mutta huomaan, että tosi usein muistellaan tuon toisen kanssa meidän lapsuutta ja nuoruutta ja millaista elämä oli silloin ja mitä on tullut tehtyä.. tai sit se on vaan toiseen tutustumista :D

Hiljalleen on taas aika sulkea silmät. Ehdottomasti mun päivän paras hetki. Rakastan edelleenkin nukkumista tai ehkä eniten sitä hetkeä, kun ollaan jo molemmat kääriydytty omiin peittoihin ja yritän varovasti tunkea mun kylmät varpaat toisen peiton alle. Hetken siinä lähellä sitten odotan, että varpaat lämpenee ja samalla jutellaan päivän hetkistä. Niin mukavaa.. ja uskokaa pois, oon tosi lähellä. Pari iltaa sitten mun nimittäin sanottiin muistuttavan sitä suuri silmäistä apinaa Suomen selviytyjistä, kun tuijotin niin intensiivisesti sentin päästä..

Mukavaa iltaa sinne teille myös.

Ruut