Rakkaudesta ruokaan

Viikonloppuna meillä syötiin hyvin. Anoppi oli kylässä ja jo ennen tuloansa hän kysyi saako kokkailla meille. Pitkästä aikaa tuli syötyä kalaakin.

Eilen lueskelin Facebookista joitain vanhoja julkaisuja ja löysin kohdan, missä olin pyytänyt ihmisiä kommentoimaan asioita, joista tykkään. Huomasin, että suurin osa vastauksista liittyi ruokaan (tai viiniin).  Saan aika usein kuulla valituksia siitä, ettei minusta saa irti tykkäänkö jostain vai en. Ehkä ruoka on sitten saanut yllättävän monta adjektiivia?

Kyllähän minä syödä tykkään. Rakastan hampurilaisia, pizzaa, karkkia ja erilaisia salaatteja. Söisin sipsiä usein, jos se ei näkyisi niin helposti vyötäröllä. Välillä on mukava käydä ravintolassa, mutta jos itse saan päättää niin yleensä haetaan kotiin jotain hyvää ruokaa ja ollaan ihan vaan oloasuissa rennosti. Voisin oikeastaan elää kokonaan ilman ravintoloita tai kahviloita.

Välillä laitan ruokaa itsekin. En aina ihan päivittäin, mutta monta kertaa viikossa. Kokkailusta en oikein tykkää, en vaikka haluaisin. En silti ole kovin huono kokki vaan kyllä ne yleensä onnistuvat ne omat kokkailut ja maistuvat yllättävän hyviltä. Rakkaudella tehtyjä ;) Eilenkin meni hermot, kun keittiössä häärin ja ilmoitin miehelle, että teen tämän ihan vaan siksi, että rakastan.

Nyt ennen häitä mun oli tarkoitus olla pienellä laihiksella. Onnistuin viikon ajan ja sitten en vaan enää jaksanut. Perjantain jälkeen (kun saan puvun takaisin) pitäis sitten pysyä tämän kokoisena seuraavat viikot. Toivotaan, että onnistuu. Noin muuten en laihiksista tykkää yhtään. Oon aina ollut sitä mieltä, että kohtuus kaikessa. En halua kieltäytyä jostain kokonaan vaan välillä on voitava herkutella, jos kumminkin muuten yrittää syödä edes jotenkin terveellisesti. Leivästä en vois koskaan luopua ja suklaakakkua en edelleenkään suuhuni laita. Miehen myötä aamupuuro on tullut mun elämään ja sitä aina aamuisin yritän väkisin nieleskellä mustikoiden kera. Hän sen mulle keittää ja mä haluan luottaa siihen, että se on terveellistä.

Ruokatottumuksia taitaa olla niin monta, kuin on ihmisiäkin. Osa tykkää jostain ja osa ei. Toiset välttelee tiettyjä paikkoja ja joku syö missä vain. Jokaisella omat juttunsa.

Mä täällä makoilen just maha täynnä omia kokkailujani. Lopun iltaa taidan juoda vaan kuplavettä. Se samainen anoppi toi meille Sodastreamin ja oon käyttäny sitä jo nyt todella paljon.

Ruut

Mun polttarit

Tiiättekö mitä? Mulla oli jo polttarit ja kivat olikin!! Muutama sana niistä on ihan pakko kirjoittaa. Kaasoni kysyi ja kauan aikaa sitten, että ketä haluan polttareihini. Mietin asiaa ja totesin, että elo on ollut sen verran kiireistä ja rouva niin väsynyt, että jos vain ne läheisimmät sukulaiset. Ne joiden kanssa olen elänyt koko elämäni. Siskoni ja kaksi serkkuani ja tietysti kaasoni. Ajattelin, että muiden ystävien kanssa ehtii sitten juhlia itse hääpäivänä ja olenhan jo naimisissa, joten ihan sellaiset perinteiset polttarit olis tuntunu ehkä vähän hassulta. Häihin on kumminkin tulossa aika monta rakasta ystävää ja meillä on tarkoitus jatkaa juhlia niin, että varmasti ehtii ystävien kanssa olemaan.

Polttarit pidettiin helmikuun viimeisenä viikonloppuna ja kestivät koko viikonlopun. Tiesin ajankohdan. Toivoin, että se kerrottaisiin. Olen ihmisenä sellainen, joka tarvii yllättävän paljon omaa aikaa kotona ja halusin olla sen perjantain etäpäivällä, että jaksan sitten lähteä koko viikonlopuksi pois kotoa. Siskoni ilmoitti edellisenä iltana ajan, jolloin tulisi minut hakemaan.

Ensimmäinen yö oltiin serkkuni Airbnb Villassa (tästäkin voisin joskus kirjoittaa, ihana paikka!). Ilta kului syöden ja jutellen. Mentiin ajoissa nukkumaan, koska taidettiin kaikki olla aika väsyneitä. Seuraavana aamuna herättiin jo aikaisin ja siskoni alkoi kaasoni kanssa valmistelemaan brunssia. Minä ja serkkuni saunoimme, teimme kasvohoitoja ja lakkailimme kynsiä.

Brunssi syötiin rauhassa. Tämän jälkeen pakkailtiin ja lähdettiin keskustaan. Päästiin pelaamaan Way Outin pakohuoneeseen. Tällä porukalla oli mukava ratkoa huoneen tehtäviä ja hyvin selvitettiin tiemme ulos jo ennen ajan loppumista. Pelin jälkeen lähdettiin hotelliin. Kirjauduimme sisään ja seuraavat tunnit kuluivat lautapelien parissa. Illemmalla lähdimme ulos syömään. Syötyämme jatkettiin iltaa Hollywood Bowlingiin pelaamaan Shuffleboardia. Viimein mentiin hotelliin. Muut kyselivät, että haluanko vielä lähteä johonkin, mutta Suomi Love telkkarista ja hyvä seura riitti minulle oikein hyvin. Aika pelipainoitteinen päivä oli siinä vaiheessa takana, mutta jotenkin tykkäsin tosi paljon!

Hotellin lakanoissa on aina ihana nukkua, vaikka vähän oli jo toisena yönä ikävä Lakkaa, oon niin tottunut, että se on aina mun peiton alla kaikki yöt. Toisiks parasta hotelliyössä on sitten se aamupala. Jyväskylän Verso-hotellin aamupala oli varmasti yksi parhaista aamupaloista, mitä olen koskaan syönyt. Viihdyttiin monta tuntia aamupalapöydässä ja santsattiin kunnolla. Maha täynnä olikin kiva lähteä takas kotiin ja oli se ihan mukava nähdä miestäkin viikonlopun jälkeen, ettei joku ajattele, että oli vain Lakkaa ikävä.

Mun polttarit oli täydelliset. Rento viikonloppu rakkaiden seurassa. Tulen varmasti aina muistamaan ne!

Nyt sitten odotellaan häitä ja kaikkea niihin liittyvää. Hääpuvun saan takaisin muokkauksesta ensi viikolla ja pian pääsen myös koemeikkiin ja kampaukseen. Joku viikonloppu olisi askarreltava valmiiksi muutama juttu ja sitten alkaakin olla kaikki valmiina itse päivää varten. Hurjaa, että vastahan me se päivä päätettiin ja nyt se alkaa olla jo tosi lähellä. Kuvissa pieni kurkistus meidän kutsuihin ja lautasliinoihin. Luonnonläheisillä väreillä mennään.

Mukavaa torstaita ja huomenna alkavaa viikonloppua teille.

Terveisin,

Yksi onnellinen rouva morsian ;)

Kevättä kohti

Jos viimeinen postaus olikin niin kovin talvinen, niin nyt mennään jo kovasti kohti kevättä. Meillä töissä se tarkoittaa kiireisintä aikaa ja on se kiire tullut myös kotiin. Häät lähestyvät hurjaa vauhtia ja viikonloput on mennyt erilaisten hääaskareiden parissa. Yöt on sitten taas tullut valvottua, kun miettii, että muistaako sitä nyt varmasti kaikki työ- ja hääjutut. Tänä aamuna mies kuiskasi Lakalle, että "äiti alkaa näyttämään pandalle".. Silmän aluset saataa olla vähän mustat ja olo aika väsynyt, mutta kyllä se tästä. Pandat on mun lempparieläimiä, joten en ottanut pahalla ;) En ehkä saanut sitä viime postauksessa kaipaamaani energiaa, mutta uskon sen jossain sisällä olevan. En silti kiellä, että en olis kateellisena katsonu ystävien kuvia reissuiltaan. Kyllä pieni hetki auringossa olis voinu tehdä hyvää myös tänne.

Kotona kevään tuntua tuo tietysti tulppaanit ja niitä on vaan ostettava ihan joka kevät ja ulkona varma kevään merkki oli joutsenet, jotka tänään lenteli tuohon meidän järvelle. Vasta viime viikolla me vietettiin ihana talvinen päivä jäällä käppäillen ja nyt siellä on jo joutsenet! Muisteltiin, että ne aina aikaisin tulee, mutta aina se vaan jaksaa yllättää, että nyt jo. Oikeastaan nämäkin tulppaanikuvat on jo muutama viikko sitten otettu ja tällä hetkellä meillä on jo narsisseja. En ihan kovin paljon tykkää keltasista kukista, mutta jotenkin ne kaupassa mun nimeä huuteli ja laittelin niitä täällä vähän ympäri kotia pieniin kippohin.

Nyt lähinnä odotellaan sitä, että viimeisetkin lumet sulais ja pääsis lenkkeilemään kuiville teille. Oon niin kyllästynyt liukastelemaan tuolla ja haluaisin välillä käyttää muitakin, kun nastakenkiä, mutta ei auta. Nyt eteiseen ja ne nastakengät jalkaan. On sen verran kauan mua sieltä taas joku tuijottanut, että taitaa haluta pihalle.

Mukavaa tiistain iltaa sinne teille ja anteeks, että en oo tänne oikein kirjoitellu.

Ruut