Kello joka liikuttaa

Jos haluaa päästä ylös sohvalta tai edes hetkeksi ulos, niin kannattaa hankkia koira. Meidän Lakka pitää huolen siitä, että joka päivä ulkoillaan. Yleensä silloinkin, kun ei sinne haluaisi. Välillä arkipäivät tai etenkin ne illat on vähän vaikeita, kun kumpikin haluaisi pienen hetken levätä ja koira vaatii ulos. 

Keväällä tuli olo, että haluan saada taas liikunnan elämääni. Ehkä sekin auttoi, että hääpukuun ei meinannut mahtua, ei sitten millään. Enkä muista, että kerroinko, etten oikeasti hääpäivänä pukuuni mahtunut. Istumatyö ja rakkaus herkkuihin tekee tehtävänsä. Kiloja on ehkä kertynyt muutama ylimääräinen ja se ei haittaa, ei sitten yhtään. Eikä sekään, etten ihan helposti siihen pukuun mahtunut, koska mulla on ompelija-äiti, joka osas ratkaista tilanteen. Kiloista viis, mutta se oma kunto, mihin se niin nopeasti katosi. Muistelen vain nykyään niitä aikoja kun tuli käytyä salilla ja lenkillä useamman kerran viikossa. 

Itse olen ihminen joka tarvii jonkun motivoimaan mua. Tässä tapauksessa se ei aina ole mies, eikä koira, vaikka molemmat osaa kyllä liikuttaa. Oli hankittava kello, joka kertoo mulle, miten paljon liikkua. Oman Suunto-kelloni löysin Torista, koska en halunnut siitä ihan kovin paljoa maksaa. Tämän halusin siksi, että kello kertoo mulle viikon liikuntatarpeeni (ja ilmoittaa myös lepopäivät). Se kertoo jokaisen liikuntakerran jälkeen liikutun matkan, sykkeen matkan aikana, kulutetut kalorit yms. Se myös ilmoittaa oman stressitasoni ja palautumiseni. Kellolla voisi seurata myös unta, mutta en tykkää nukkua kello kädessä. Muutaman kuukauden liikuin todella tunnollisesti juuri sen mukaan, mitä ohjeistettiin, mutta heinäkuun aikana vähän lipsuin ja laiskistuin. Miks se käy helpommin kun se reipastuminen? :) Nyt elokuussa olen onneksi taas jatkanut liikkumista. On ihan mielenkiintoista seurata, että mitä tapahtuu, jos noudatan tätä "ohjelmaa" vuoden loppuun saakka. Ehkä tulen sitten joulukuussa raportoimaan, että miten kävi. 

Uskon vakaasti siihen, että pienikin liikunta on hyväksi. Toki mun pitää liikkua sen mukaan, mitä pystyn milloinkin ja joskus on osattava myös levätä. Liikuntahetket on silti ihania. Itse otan vielä joka lenkille koiran mukaan, näin saadaan molemmat liikuntaa ja olla yhdessä onnellisia. 

Ehkä joku päivä minäkin taas jaksan liikkua paremmin ja olen hyvässä kunnossa, kovasti sitä toivon. Jostain se on aina aloitettava. Millaisia keinoja teillä on? Mikä saa teidät liikkumaan ja pysymään kunnossa? 

Liikunnallisia hetkiä ihan jokaiselle. Itse lähden vielä viemään koiran ulos, koska mun päivän tavoiteaskelista puuttuu 700 askelta ja ne tulee hyvin täyteen meidän iltalenkillä. 

Ruut

Vuokrattiin mökki

Kun nyt päästiin tähän mökkeilyn makuun jo viime postauksessa, niin jatketaan siitä vielä vähän. Täällä kun viihdytään erittäin hyvin mökkimaisemissa. 

Ihan kesäloman viimeisellä viikolla me vuokrattiin mökki Airbnb kautta. Haluttiin sellainen, joka olisi lähellä meitä ja jossa olisi kaikki tarpeellinen tai oikeastaan kaivattiin vain järvea ja venettä. Sen verran lämpimiä oli päivät tuolla viikolla. Saatiin paljukin. Hetki mietittiin, että onko tarpeellista edes lämmittää paljua tuolla ilmalla, mutta lopulta me paljuiltiin aika monta tuntia ja vielä aamullakin. Rakastan ammeita ja palju noissa maisemissa oli jotain todella ihanaa. Paljun veden tuntuessa liian lämpimältä kävin uimassa järvessä. 

Ei me oikeastaan ihmeempiä tuolla mökillä tehty vedessä lillumisen lisäksi. Syötiin, luin kirjaa ja nautittiin vaan. Pieni hetki käytiin veneilemässäkin. Ihana mökki. Ainut miinus oli se, että siellä oli vähän hankala pitää meidän tottelematonta ja karkailevaa koiraa irti. Lähellä ollut tie ei ollut se kaikkein vilkkain, mutta aika moni koira siitä meni ohi ja Lakka olisi välttämättä halunnut juosta jokaisen perään jälkiä haistelemaan. Seuraavan kerran mennään sitten omalle mökille, että saadaan kaikki olla ihan rauhassa ja ei tarvitse pelätä, että kukaan meistä karkaa.

Näitä kuvia katsellessa on kyllä ihana muistella tuota mökkilomaa. Täällä arki on alkanut toisaalta aika rauhallisesti, mutta kyllä töitä jo ihan kivasti riittää. Vielä kun saisi sen unirytmin käännettyä, kun ei se vieläkään ole oikein onnistunut. Viime viikonloppuna oltiin ralleissa ekaa kertaa kaksistaan ja se oli kyllä mielenkiintoinen kokemus, mutta kovasti toivon, että ensi viikonloppu olisi sitten jo vähän rauhallisempi. Kaipaan näitä kesän rauhallisia aikoja tähän arjen keskelle. Ehkä tässä on alettava keksimään, että mitä ne itselleni olisivat? Miten rauhoittua arjessa ja löytää samanlainen olo kuin mökkeillessä? 

Siinä sitä mietittävää. Nyt saunaan. Saunassahan ne parhaimmat ideat syntyy? Ainakin niin sanotaan. Mua siellä vaan nukuttaa. 

Mukavaa iltaa sinne jokaiselle oli se sitten rauhallinen tai ei. 

Ruut