Makuuhuoneen ja keittiön väliä

Tänään se koitti se päivä mitä olin pelännyt jos ei nyt muutaman kuukauden niin varmaan jo viimeiset kuusi vuotta. Sen verran siitä on aikaa, että uudestaan sitten lapsuuden hammaslääkäriin uskalsin. Tiedänhän minä, että kyllä sielä selviää ja käynnit on nopeasti hyvinkin lyhyitä ja onhan mulla hampaat, joita ei ole porata tarvinnut. Vuosia ehti kulua reilu 12 tuossa välillä ja sitten vain sanottiin, että viisaudenhampaat pitäisi poistaa, ei muuta ongelmaa. 

Yhtenä vuonna alkukesästä tuli joku rohkeuden puuska ja päätin, että varaan ajan. Sain poiston heti seuraavalle päivälle ja siellä yksi poistettiin. Lupasin mennä takaisin heti muutaman viikon kuluessa. No, en sitten mennyt. Enkä muuten olisi mennyt vieläkään ellei tuo toinen olisi minulle salaa aikaa varannut. 

Viime yönä ei paljon nukuttanut. Eikä oikeastaan koko viikkona. Eilen yritettiin kyllä tehdä kaikkea kivaa ja saada mun ajatukset muualle, mutta mun pää on hyvä muistamaan juttuja eikä sitä niin vaan harhauteta. Kelloin soidessa olisin tehnyt mitä vaan, että olisin voinut jäädä sänkyyn. 

1.5 tuntia myöhemmin homma oli ohi. Niin kauan siinä suunnilleen kesti ja oli muuten yhtä tuskaa koko juttu. Kutsuttiin mieskin huoneeseen, että vähän rauhoittuisin. Nyt sit lepäillään ja parannellaan ja muutaman viikon päästä poistetaan vielä se viimeinen. En voi sanoa, että tän jutun jälkeen musta edelleenkään kovin suuri hammaslääkäreiden fani tulis, mutta mulle sattu kyllä tosi kiva sellainen tänään ja siitä oon onnellinen.. 

Ja nää kuvat, ne kuvaa sitä, että täällä kuljetaan nyt tää päivä makuuhuoneen ja keittiön väliä. Kehotus oli pysyä sängyssä. Mulla on tietenkin nyt jo ihan jäätävä nälkä, mutta jospa se unohtuis tässä hiljalleen vähäks aikaa. Koko pää puutuneena kun ei tee mieli kovin liikkua. 

On tää ihmisen elo vaan välillä kummaa ja kyllä tän päivänen menee sinne top 5 kun peloista puhutaan. Onneks niistäkin selviää, kun muistaa vaan hengitellä. Eikä muuten tee yhtään pahaa, että etukäteen niistä kertoo ja ottaa jonkun mukaan. Aika kovaa taisin puristaa tuon toisen kättä, mutta kyllä siinä vaan jotain rauhoittavaa oli. 

Nauttikaahan te siellä auringosta munkin puolesta! On nimittäin aika ihana päivä tänään. 

Mukavaa tiistaita

Ruut