DIY tyynyliina

En tiedä mistä se johtuu, mutta aika vähän on tullut nykyään tehtyä mitään käsitöitä, askarteluja tms. Mulla on ollut kaapin pohjalla kohta yli vuoden käyttämättömät valkoiset tyynyliinat. Ne ostin joskus 50 sentillä ja päätin jo silloin, että jotain niihin piirtelen. Nyt äitin luona käydessä otin värit lainaan ja tässä mun ensimmäinen tuotos ;) Ihan kovin suurta vaivaa tähän ei tarvinnut nähdä ja en oo ihan varma, että miellyttääkö lopputulos mua, mutta viesti on selvä ;) 

Meillä on toistuvasti keskustelua tyynyvuorista täällä kotona. Aika monesta tyynystä oon jo luopunut, mutta sängyn tyynyistä en oo raaskinu. Tykkään siitä, että petaus on jotenkin kutsuva ja muhkea. Ymmärrän kyllä sen, että toisen ollessa puolet pidempi kuin mä (noin), on sänkyyn aika hankala änkeytyä, jos ei itseään suoraks saa. Ehkä tuossa tyynyssä oleva viesti saa tuon toisenkin hetkeks niistä tykkäämään. Vai mitä mieltä olette? 

Ajatus tuohon hyvinkin kliseiseen tekstiin lähti siitä kun keskusteltiin yks päivä, mihin me laitettas punainen matto, jos oltais Suomen Kaunein koti- ohjelmassa mukana. Itse suunnittelin heti keittiötä, koska viihdyn siellä katsellen ulos ja tykkään muutenkin mun keittiöstä. Toinen kertoi viihtyvänsä mun vieressä. 

Noinhan se oikeastaan menee. Kodin tekee ne ihmiset ja aika hiljaista täälläkin on päivisin, kun yksin tavaroita siirtelen ja siivoilen. Eilinen jakso kyseisestä ohjelmasta oli mukava jo senkin takia, että siinä oli kuvattu pieniä koteja. En minäkään ihan heti olis kuvitellu, että tämän kokoiseen kotiin haluaisin jonkun kanssa muuttaa, mutta me oikeasti mahdutaan tänne tosi hyvin. Paljon ei tilaa tarvitse, kun voi olla siinä vieressä :) 

Oikein mukavaa tiistaita!

Ruut 

Suolaista herkkua

Ette arvaa, kuinka kovasti viikonloppuna kaipasin suklaata. Ennen joulua jo alotettiin ostamalla aluks yks suklaarasia ja viimein niitä tuntui ilmestyvän joka viikko kotiin. Joululahjaks tuli sitten lisää. Kahvin kanssa niitä on tullu nautittua ihan päivittäin ja iltasin sitten vähän lisää. Päätin, että nyt saa hetkeks loppua ja nyt on menossa jo neljäs täysin suklaaton (ja karkiton) päivä. Eilen illalla kaivelin jo pähkinät esiin noin niinku hätävaraks ja lauantaina tein tällasta helppoa ja niin hyvää mättöruokaa, lohdutukseks ;) 

Piti alunperin tehdä vähän terveellisemmistä ruisnachoista, mutta muutin mieltäni. Amarillossa mun lemppari annos on sellanen, missä on just kanaa ja nachoja yms ja en voi sanoa, että tää olis ollu yhtään pahempi ainakaan. 

Tarvitaan vain:

tex mex maissilastuja

kananpaloja

salsakastiketta

juustoraastetta (texmex)

tomaattia

avokadoa

paprikaa

kermaviiliä (dippinä haluamasi maku)

Paista kanat pannulla, laita vuokaan maissilastut ja päälle kanat, juustoraaste ja salsakastike (muutama ruokalusikallinen riittää). Uuniin 200 astetta n 15 min. Heitä lopuksi päälle pilkkomasi tomaatit yms ja tarjoile dipin kera. 

Ohje on lähes kokonaan omasta päästä keksitty ja Amarillon annosta muistelemalla tehty. Hyvää oli ja sopisi varmasti myös pieniin illanistujaisiin yms. Meillä vielä lisäksi kanttarellikeittoa tämän kanssa.

Tämä viikko on alkanut tuttuun tapaan vähän siivoillen. Tiedossa pitkä päivä yksin kotona ja seuraavaksi ajattelin siirtyä tuonne sohvalle. Viikonloppuna katsottiin muutama hyvä leffa ja vielä olisi muutama jäljellä. Mukavaa alkanutta viikkoa sinne teille myös!

Ruut

Tätin pojat

Taas se alkaa viikonloppu olla lopuillaan, mutta palataan vielä perjantain tunnelmiin. Kahtena viimeisenä viikkona olen saanut viettää perjantait kahden pienen ihanan miehen seurassa. Nyt perjantaina päästiin vielä pitkästä aikaa kokkailemaan siskoni ja serkkuni kanssa yhdessä ja se oli mukavaa se. Niin kovin rakkaita ovat kaikki ja kerran viikossa olen toivonut osaa heistä edes hetken näkeväni. Aina se ei onnistu, mutta onneksi on puhelimet. Tää viikko on muutenkin ollut aika spesiaali, kun pääsin näkemään myös veljeni poikaa. Täteilyä pitkästä aikaa ihan kunnolla ;) 

B ja minä leikittiin piilosta ehkä sen 105 kertaa ja A nautti jutustelusta ja lautapeleistä. Siinä kun toinen yrittää väkisin vetää itseltään hampaita, koska ne vejeltäkin lähtivät, on taas toinen suurien kysymysten äärellä. Mitä ovat utareet, mistä pilvet tulevat ja monta muuta kysymystä. Heidän kanssaan unohtaa hetkeksi kaiken muun ja sitä keskittyy vaan siihen hetkeen. Parasta aivojen nollausta sanon minä.

Mukava päivä, eikä hommaa latistanut edes se, että leikkasin porkkanoiden seassa omaa sormeani ja makasin hetken sohvalla. A tuli jossain vaiheessa kysymään, että näenkö hänet taas (silmissä kun sumeni hyvin nopeasti). Nauratti lähinnä, kun oli jo toinen kerta siellä sohvalla makoillessa jonkun jääpussin kanssa (viimeksi meni nenä). Viime viikolla teloin kotona kätenikin meidän sohvapöytään, joten jos ei kipua tarpeeksi muuten ole niin kyllä sitä jotenkin itseeni saan ;) 

Muuten viikonloppu on kulunut kotoillen (ja ulkoillen). En olis sen mun reissun jälkeen tästä kovin pitkälle kaivannutkaan. Viihdyn kainalossa ja sinne suuntaan nytkin. Oikein mukavaa sunnuntaita myös teille. 

Ruut