Terveisiä täältä sohvalta peittojen alta. Onko se niin, että tunnollinen työntekijä sairastaa viikonloppuisin?
Olen yrittänyt vältellä tauteja, koska just nyt en olisi saanut töiden takia sairastua. Tosin silloinhan ne taudit yleensä iskee, kun niitä vähiten haluaisi. Tämä sentäs odotti työviikon loppuun. Perjantaina kotiin tullessa nousi kuume ja edelleen ollaan hyvin flunssaisia ja hieman lämpöisiä. Joka paikkaan sattuu ja missään ei ole hyvä olla.
Lepäilyolosuhteet on kyllä tehty mulle varsin mukavaks. Teetä on kupissa lähes heti, kun vanha näyttää jo haalistuneen, on vilttiä ja nenäliinoja. Eiliseltä kauppareissulta sain ruusuja ja suklaata ja kuumemittariakin tungetaan kainaloon ihan pyytämättä. Tuon viimeisen kohdalla kyllä luulen, että mua tarkkaillaan ja heti kun kuume on laskenut on mun vuoro viedä koira ulos ja alkaa kotihommiin ;) Koirakin on vahtinut mua tarkasti. Jo pari päivää ennen tautia se alkoi tuijottelemaan mua lenkillä, kun en jaksanut niin nopeasti kävellä. Viime yönä heräsin painajaiseen ja siihen, että unissani jotain inisin. Lakka hyppäs heti mieheni päälle ja herätti hänet. Tässä talossa ei siis ihan heti anneta mulle tapahtua mitään pahaa ja tuntuu turvalliselta huomata, että vahtivuorot toimii.
Onneksi tälle viikonlopulle ei ollut muuta ohjelmaa tiedossa ja ensi viikkokin on enemmän ja vähemmän kotitoimistolla työskentelyä, joten ei haittaa, vaikka olo vielä huomenna hieman hutera olisi.
Nyt takaisin kirjan pariin. Pääkipu on onneksi hellittänyt sen verran, että ollaan pystytty katsomaan elokuvia ja sain jopa yhden kirjan luettua. Muuten on sitten tullut tuijoteltua tuota meidän ikkunan maisenmaa. Näyttää hyvin syksyltä. Postauksen kuvat tosin otettu jo viime viikolla, nyt ne lehdet kun tuolta hiljalleen tippuvat ja äsken niiden mukana tippui muutama lumipisarakin. Tosin vain hetken aikaa. Toivottavasti pääsen itse taas pian haistelemaan tuota raikasta syysilmaa.
Mukavaa ja rauhallista sunnuntaita sinne teille. Yrittäkää te pysyä terveenä.
Ruut
Kenellä muulla tulee syksyn tullen mieleen taas kodin sisustaminen?
Itselläni tuntuu, että siitä on ihan kamalan kauan, kun viimeksi edes jaksoin miettiä mitään sisustukseen liittyvää. Sitten tuli syksy ja nyt mielessä ei muuta taida pyöriä. No, ok pyörii ne työt, mutta onneksi myös jotain muuta. Sain kyllä viime viikolla kuulla taas siitä, että miksi pitää asua Pinterestissä ja tavaroita ei löydä mistään :D En ole vielä saanut tuota rakasta ymmärtämään, että minä olen aina ollut tällainen siivoaja. En muista yhtään asuntoa, missä olisi kovin sotkuista ollut. Tulee jotenkin rauhallinen olo siitä, että on siistiä ja kaunista ja kodikasta..
Meidän uusi koti ei vieläkään ole aivan valmis. Työhuone on edelleen keskeneräinen ja muutamia tavaroita puuttuu. Osaa huonekaluista on taas yritetty päivittää tähän taloon sopivaksi. Kun muuttaa yksiöstä isoon taloon tuntuivat huonekalumme niin pieniltä. Etenkin meidän pieni pyöreä ruokapöytä. Uusi ruokapöytä löytyi vihdoin viime viikolla käytettynä Torista. Olin päättänyt, että suurimman osan vielä tarvittavista huonekaluista löydän käytettynä. Tämä on vaatinut vain hieman aikaa ja sitä, että jaksaa aina tasaisin väliajoin käydä katselemassa tarjontaa. Vanha pöytä myös myytiin torin kautta, joten kierrätetty on ;) Isompi ruokapöytä vaati myös yhden ylimääräisen tuolin ja sekin löydettiin siskon antaman vinkin perusteella yhdeltä Jyväskylän kirpputorilta. Jouduin jo viime viikolla hätyyttämään miehen aikaisin töistä kotiin, että tuoli ei varmasti ehdi sieltä mennä. Onneksi tällä kertaa vaimoa kuunneltiin ja päästiin paikalle ajoissa.
Pieniä hankintoja on sitten ostettu ihan uutena. Muutamat uudet lakanat ja mattoja, vilttejä yms pientä ja tarpeellista. Tänä syksynä olen huomannut, että minua viehättää maanläheiset sävyt ripauksella mustaa. Tuo pieni musta kortti oli minusta niin kaunis ja onhan tuo tekstikin ihana. Laitoin sen makuuhuoneeseen kehyksiin seinälle kahden muun taulun kaveriksi ja se sopi sinne hyvin. Rakkaus asuu täällä, siltä meistä tuntuu.
Sisustaminen jatkuu hiljalleen ja en tiedä voiko siinä olla koskaan valmis. Nyt saunaan ja sen jälkeen syödään juuri uunista tulleita sämpylöitä. On se mieskin pidettävä tyytyväisenä ja ehkä ne sämpylät osuvat suuhun, vaikka sitten onkin liian pimeää kun pitää istua täällä kynttilänvalossa ;)
Tunnelmallisin syysterveisin, Ruut
Jos haluaa päästä ylös sohvalta tai edes hetkeksi ulos, niin kannattaa hankkia koira. Meidän Lakka pitää huolen siitä, että joka päivä ulkoillaan. Yleensä silloinkin, kun ei sinne haluaisi. Välillä arkipäivät tai etenkin ne illat on vähän vaikeita, kun kumpikin haluaisi pienen hetken levätä ja koira vaatii ulos.
Keväällä tuli olo, että haluan saada taas liikunnan elämääni. Ehkä sekin auttoi, että hääpukuun ei meinannut mahtua, ei sitten millään. Enkä muista, että kerroinko, etten oikeasti hääpäivänä pukuuni mahtunut. Istumatyö ja rakkaus herkkuihin tekee tehtävänsä. Kiloja on ehkä kertynyt muutama ylimääräinen ja se ei haittaa, ei sitten yhtään. Eikä sekään, etten ihan helposti siihen pukuun mahtunut, koska mulla on ompelija-äiti, joka osas ratkaista tilanteen. Kiloista viis, mutta se oma kunto, mihin se niin nopeasti katosi. Muistelen vain nykyään niitä aikoja kun tuli käytyä salilla ja lenkillä useamman kerran viikossa.
Itse olen ihminen joka tarvii jonkun motivoimaan mua. Tässä tapauksessa se ei aina ole mies, eikä koira, vaikka molemmat osaa kyllä liikuttaa. Oli hankittava kello, joka kertoo mulle, miten paljon liikkua. Oman Suunto-kelloni löysin Torista, koska en halunnut siitä ihan kovin paljoa maksaa. Tämän halusin siksi, että kello kertoo mulle viikon liikuntatarpeeni (ja ilmoittaa myös lepopäivät). Se kertoo jokaisen liikuntakerran jälkeen liikutun matkan, sykkeen matkan aikana, kulutetut kalorit yms. Se myös ilmoittaa oman stressitasoni ja palautumiseni. Kellolla voisi seurata myös unta, mutta en tykkää nukkua kello kädessä. Muutaman kuukauden liikuin todella tunnollisesti juuri sen mukaan, mitä ohjeistettiin, mutta heinäkuun aikana vähän lipsuin ja laiskistuin. Miks se käy helpommin kun se reipastuminen? :) Nyt elokuussa olen onneksi taas jatkanut liikkumista. On ihan mielenkiintoista seurata, että mitä tapahtuu, jos noudatan tätä "ohjelmaa" vuoden loppuun saakka. Ehkä tulen sitten joulukuussa raportoimaan, että miten kävi.
Uskon vakaasti siihen, että pienikin liikunta on hyväksi. Toki mun pitää liikkua sen mukaan, mitä pystyn milloinkin ja joskus on osattava myös levätä. Liikuntahetket on silti ihania. Itse otan vielä joka lenkille koiran mukaan, näin saadaan molemmat liikuntaa ja olla yhdessä onnellisia.
Ehkä joku päivä minäkin taas jaksan liikkua paremmin ja olen hyvässä kunnossa, kovasti sitä toivon. Jostain se on aina aloitettava. Millaisia keinoja teillä on? Mikä saa teidät liikkumaan ja pysymään kunnossa?
Liikunnallisia hetkiä ihan jokaiselle. Itse lähden vielä viemään koiran ulos, koska mun päivän tavoiteaskelista puuttuu 700 askelta ja ne tulee hyvin täyteen meidän iltalenkillä.
Ruut
