Keskiviikon kollaasi

Ilo

Miksi se tuntuu välillä olevan jossain ihan muualla? Miksi on aikoja, että on helpompi käpertyä vain itseensä ja huomata ne kaikki huonot asiat elämässään? Miten voi taas olla iloinen? Mistä kaivaa ilo, kun elämässä asiat menevät aina vain huonompaan ja huonompaan suuntaan? Entä osaanko olla iloinen toisen puolesta, jos itselläni on asiat huonosti?

On iloisia kausia ja sitten niitä vähemmän iloisia. Vaatii aikamoista taitoa löytää iloa, kun ollaan siellä vähemmän iloisen puolella. Joskus sitä havahtuu siihen, että on mennyt jo pitkiäkin aikoja, että viimeksi oikein kunnolla nauroi. 

Yksi ihminen kertoi, että pitäessään tarpeeksi kauan kynää suussa alkaa viimein hymyilyttämään, joskus jopa naurattamaan. En ole kokeillut, mutta jo suupielten asennosta voisin olettaa, että siinä saattaisi olla perää. 

Voisin kuvitella, että me Suomalaiset tarvitsisimme aurinkoa, mutta onko kesä automaattisesti pilalla, jos ei sellaista tule? Entä jos joka ikinen aamu lopun kesää vaan sataa? Onko ilo säästä riippuvainen? 

Ja ei, ei täällä olla just nyt kovin surullisia. Välillä kyllä, mutta harvoin edes koko päivää. Iltaisin ennen nukahtamista on mielessä aika monta iloista asiaa ja joskus niitä on hyvä ihan pysähtyä miettimään. 

Mun viikon iloja olivat mm. 

ystävän luona vierailu, iltaiset lenkit rannalla, maanantain pizzahetki siskon kotona kera vanhempien, ajatukset tulevaisuudesta, olohuoneen uusi ilme kesämaton myötä, turvallinen ja auttavainen käsi, puhkeamassa olevat tulppaanit, ystävän tarjoamat ilmaiset liput elokuviin, päiväunet, saunominen viikon "kiellon" jälkeen, koukuttava kirja, kiitos entisestä työstä yhden lapsen vanhemmalta, kahvi ja sen maku, onnistunut valokuva, viesti ystävältä, lisääntynyt vihreys ulkona ja se, että ne särkylääkkeet vie sen kamalan hammassäryn mennessään ;) 

Sitä mä toivon, että vaikka ei aina oo niin helppoa tai sitten elämä tuntuis olevan vaan liian arkista, niin niitä hyviä juttuja jaksais huomata ympäriltään. Kyllä jokainen tietää, ettei tää elämä oo ihan pelkkää iloa, mutta pienikin iloinen hetki välillä tekee tästä arjesta vähän mukavamman. Tällaista tuli tänään mieleen, kun tuota kuvaa katselin.

Kuvissa yks iloisimmista tyypeistä mun elämässä. Hänellä on hymy herkässä.

Iloista keskiviikkoa!

Ruut

Kätköilyä

Viime sunnuntaina ennen alkavaa viikkoa haluttiin tehdä jotain kivaa. Mietittiin vähän aikaa, että mihin mentäisiin ja Hyyppää tuli mieleen. Joskus talvella sinne viimeksi ensimmäistä kertaa kavuttiin. Vuorelle on hieman leveämpi ja kenties loivempikin polku (jos kääntyy vähän ennen parkkipaikkoja oikealle), jota on hieman helmpompi kiivetä. Kyllä siinä silti kuuma ehtii tulla, mutta maisemat siellä päällä ovat kipuamisen arvoisia. Hyyppään vuori löytyy Laukaan kunnasta läheltä Savion kylää. 

Iltapala maistui erityisen hyvältä näissä maisemissa ja aurinko paistoi todella lämpimästi, kun siinä kallion kielekkeellä istutiin. Suosittelen käymään täällä. 

En olisi osannut arvata, että silloin joskus reilu vuosi sitten aloitettu geokätköiy johdattaisi meitä ties minkälaisiin paikkoihin. Kätköjä ei nykyään tosin kovin usein jakseta hakemalla hakea tai jos löydetään niin usein ne unohdetaan merkitä. Hyvin usein kätköt on laitettu paikkoihin, jossa on jotain oikeasti kivaa nähtävää. Me ollaankin lähes aina retkiä suunnitellessa avattu kätkökartta ja päätetty sen mukaan, että mitä halutaan nähdä ja minne mennä. Siinä vuorille kavutessa, metsässä rämpiessä, kätköä etsiessä tulee sitten liikuttua mukavasti ja jotenkin huomaamattomasti. Eikä ne kahvitkaan kovin pahalta maistu pienen reippailun jälkeen. Ainakin itselleni tämä harrastus sopii todella hyvin. 

Kätköily on myös siitä kiva harrastus, että sitä voi harrastaa oli kyseessä mikä vuodenaika tahansa. Geocaching sivulta voi tarkastaa onko joku kätkö talvella löydettävä. Sivulta näkee muutenkin kätkön koon, vaikeusasteen yms. Kätköjä tuntuu tulevan tasaiseen tahtiin aina vain lisää, joten kyllä kätköilijöitä on meidänkin lisäksi. Me ei olla haluttu ladata puhelimeen maksullista versiota, joten joskus voidaan vaan arvailla, että missä kätkö saattaisi suunnilleen olla, ilman, että puhelin johdattaisi vähän lähemmäs. Ehkä halutaan pitää jännitystä yllä ja oikeasti etsiä. Aika usein se kostautuu sillä, että ollaan jossain aivan muualla, mutta joka kerta ollaan todettu, ettei se haittaa. Näinä kertoina nimittäin lenkki on yleensä yllättävän pitkä ;) 

Kun kätköjä sitten innostuu etsimään on sekin yllättävän mukavaa. Parhaiten mieleen ovat jääneet yksi suuri leikki sieni, jonka sisässä oli kätkö ja viimeisin puun sisään kaiverrettu reikä, jossa oli sisällä magneettinen kätkö (sitä muuten etsittiin). Yksi siltakätkö on edelleenkin löytämättä, vaikka ollaan käyty kyseisellä sillalla jo aika monta kertaa ja pyöritelty joka ikistä ruuvia yms. Se on melkein sellainen, mikä on vaan pakko joku päivä löytää tai en saa mielenrauhaa ;) 

Eli jos siis kaipaatte liikuntaa, tykkäätte luonnosta ja vauhti ei ole se pääasia, suosittelen geokätköilyä. Kätköjä on ympäri Suomea ja myös ulkomailla. Toki vauhtiakin voi lisätä, jos haluaa juoksennella kätköpaikoilla ;) Onhan tämä kivaa vaihtelua tavallisiin metsälenkkeihin ja luontoakin tulee tutkailtua entistä tarkemmin. 

Menkää siis metsään, jos aikaa on. Mukavaa tiistaita!

Ruut 

Rannalla

Näin rannan lähellä asustellessa yksi merkittävimmistä tapahtumista tuntuu olevan jäiden lähtö ja etenkin sen seuraaminen. Milloin se tapahtuu ja vieläkö siinä kesttää kauan jne. Ikkunasta näkyvä järvi olikin ensimmäisiä sulia järviä tällä suunnalla. Alkukeväästä sen huomasi siitä joutsenten määrästä, joita parhaimmillaan oli se 50 siellä huutelemassa. Silloin ei aamuisin herätyskelloa tarvinnut. Toki ne jäätkin olivat mukava asia ja päästiin käymään läheisissä pienissä saarissa ja nauttimassa auringosta jäällä käppäillen. 

Tässä viikon sisällä yksi parhaimmista jutuista olivat iltalenkit läheiselle kalliolle. Auringonlaskut tuntuvat olevan joka ilta vähän erilaiset ja taivaalla voi nähdä vaikka minkälaisia värejä. Siinä hetkessä on hyvä viipyä. Mennä toisen kainaloon ja olla vaan tai välillä istua yksin ja vaipua ajatuksiinsa, kunnes vähintään toinen on kylmästä kankea ja haluaa takaisin sisällä lämpimään. Voi, miksi se lämpö taas meni pois? No, onneksi ilma on raikas ja ulkoilla voi ihan millä säällä tahansa. 

Leppoisaa tai reipasta sunnuntaita sinne ihan jokaiselle. Täällä me tehtiin jonkin sortin ennätys siinä miten pitkään nukuttiin, mutta näin sunnuntaisin se ehkä on sallittua. Tänään ei voi kun todeta, että olipahan viikko. Toivottavasti ensi viikosta tulisi edes pikkaisen helpompi. 

Ruut