Blogi on elänyt hiljaiseloa, vähän kuten sen kirjoittajakin. Olin viikon pois töistä kovan flunssan takia ja sen jälkeen lähinnä koomaillut kotona. Onneksi meillä on etätyömahdollisuus ja pystyin aika paljon niitä töitä hoitamaan ihan sängystä käsin, ettei ihan kovin paljoa jälkeen hommissa jäänyt. Mikäs siinä oli ollessa peitto päällä ja kone sylissä. Vieressä teekuppi. Teetä tuli taas juotua oikein urakalla ja olinkin iloinen, kun kahvi alkoi taas maistumaan. Onko teillä niin, että kahvi ei vaan maistu, kun on kipeä?
Kyllä tuollainen kovempi flunssa vetää olon aika heikoksi vielä pitkäksi aikaa. Tänään tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että minulla on vähän energiaa. Käytin sen tehokkaasti töiden jälkeen siivoamalla koko talon, ettei vaan menis hukkaan se energia. Ei nimittäin tiedä, että milloin sitä taas seuraavan kerran on ;)
Onneksi tämä helmikuu ei ole ollut pelkkää flunssailua. On nimittäin ollut sen verran ihania ilmoja ulkona, että niistä ollaan yritetty nauttia. Nyt tosin sataa vettä ja kaikkialla on vain jäätikköä. Lakankin kulkemiset on ulkona vähän hankalia, kun tassut ei meinaa pitää. Helmikuussa ollaan juhlittu myös meidän puolen vuoden avioliittoa. Ei kai oikeasti tuollaisia puolen vuoden juttuja juhlita, mutta mepä juhlittiin ja juotiin lasit skumppaa.
Ja onhan tässä juhlistettu ystäviäkin. Olin tosin silloin itse kuumeessa, mutta ehkä sinä päivänä tuli ainakin ajateltua ystäviä oikein ajatuksien kanssa ja kyllä taas tuli todettua, että on mulla vaan ihania ihmisiä mun elämässä. Osa jo niin pitkältä ajalta ja sitten taas osaan tutustunut vasta jonkun aikaa sitten ja niistäkin tullu jo tosi tärkeitä. Harmittaa oikein, ettei niitä ystäviä ehdi arjessa niin paljon nähdä! Välillä muistelen aikoja, kun tuli nähtyä ystäviä melkein joka päivä. Onneks nykyään yhteydenpito on helppoa, jos ei olis näin väsynyt yhteydenpitäjä täällä toisessa päässä. Näköjään se vaan menee aina niin, että arki vie mukanaan ja ne piirit missä arjessa elää on tosi pienet. Ainakin mulla näin.
En silti valita. Arki on nyt tällaista ja se on hyvä näin. Kovasti odotan kevättä ja sitä, että se toisi mukanaan vähän lisää energiaa. Yksi päivä auringon oikein paistellessa käväisin jo terassilla fiilistelemässä sitä, että kohta sinne voi jo kahvikupin kanssa asettua hetkeksi. Toisaalta tämä luminenkin maisema näyttää aika ihanalta. Sanoinkin yksi päivä miehelleni, että oli kuin olisin tullut johonkin Lapin mökkikylään, kun tänne ajelin. Meillä hiihtoladut menee ihan tuossa vieressä ja taloja on alueella muutama, joten lumen keskellä näytti hyvinkin idylliseltä tämä maisema. Salaa olen silti käynyt aina välillä kurkkimassa kuvia viime kesästä, kun järvi tuolla liplatteli.
Nyt saunaan ja sitten nukkumaan, että jaksaa taas huomenna jatkaa tätäkin viikkoa. Oikein mukavaa tiistaita myös teille!
Ruut
Ei kommentteja