kodin taulut

Tässä muutamana viikkona olen seurannut Suomen kaunein koti- sarjaa ja siellä raati ei ole niin innostunut tauluista, joissa on jotain tekstiä. Kiinnitin tähän huomiota myös Maria Veitolan ohjelmassa kun hän vieraili Saara Aallon kotona ja ihmetteli joka paikassa olevia tekstejä ja sitä, muistaako niissä olevat asiat paremmin, jos niitä päivittäin lukee. 

Meidän kotona on tauluja teksteillä. Jossain vaiheessa ajattelin, että liikaakin, mutta jotenkin vaan tykkään niistä. Osaan olen oikeasti jo vähän kyllästynyt ja etsin kovasti tilalle uusia kuvallisia tauluja, jossa saisi mielellään olla hieman väriä (tai en kovasti, vaan hyvinkin hitaasti, mutta jos sattuu tulemaan kohdalle niin sit tulee). Alunperin ajatuksena oli, että en halua aivan tyhjiä seiniä ja sitten taas tuollaiset pienet tekstit eivät pomppaa liikaa silmille ja käyvät sisustukseen kuin sisustukseen. Persoonallisuutta tulee sitten niillä vähän joka paikkaan laitetuilla valokuvilla ja kirjahyllyn kirjoilla. Kyllä olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että täällä jotenkin näkyy millaisia ihmisiä täällä asuu.

Jos homma ei olisi rahasta kiinni niin toki suosisin sellaisia ihan oikeita taideteoksia ihanine väreineen, mutta tällaisella hieman pienemmällä budjetilla se ei ole ollut mahdollista. 

Ihanista Desenion yhteistyön kautta saaduista julisteista, Ylva Skarpin ja Therese Sennerholtin teksteistä huolimatta mun lempparitaulu kotona on tämä kuvassa näkyvä. Se on ollut mukanani jo viitisen vuotta. On ihan vaan hukkapala alkuperäisestä taideteoksesta. Siskoni halusi silloin painaa pienen pojan jalanjäljet muistoksi ja tuo on se testiversio. Vieläkin muistan hetken ja sen onnen tuossa tilanteessa.

Mites teillä? Onko joku taulu/kuva ylitse muiden? 

Tähän lopuksi vielä ne meidän kodin tekstit. Niiden myötä toivotan teille oikein ihanaa alkanutta viikkoa. 

"personality"

"always kiss me goodnight"

"dreams are only dreams until you wake up and make them real"

"simplicity"

"you are lovely created with a purpose"

"bon appétit"

Ruut

Aikuisen slämäri

Mulla on vieläkin yks pikkunen kaappi täynnä vanhoja kirjevihkoja, päiväkirjoja ja kirjeitä. Niitä on joskus kiva lukea ja muistella menneitä vuosia ja huomata sen, että on tässä ehkä kumminkin tullut aikuistuttua jonkun verran. Yks etenkin ala-asteella suosittu juttu oli erilaiset ystäväkirjat. Täällä blogeissakin on kiertäny nyt jonkin aikaa yks vähän samanlainen "aikuisten slämäri" (mistä toi sanakin tulee?).. Nyt sunnuntaina kun hiihdot on jännitetty ja kyläilyt hoidettu ja ollaan aika rennoissa tunnelmissa päätin myös ite tän tehdä. Kuvat on viikonlopun touhuista. A halus olla keiju ja tuo kuva missä oon minä ja B, on keijun ottama. Hyvä kuvaaja siitä vielä tulee.

Nimeni on: Ruut

Jotkut tosin kutsuvat minua: Rupsu, Rupu, Ruutti, Ruuska (hirveen on imartelevia noi mun nimet). No, joskus oon myös kulta.. ja on niitä muitakin, mutta jääköön ne salaisuudeks.. 

Olen syntynyt vuonna: 1981

Lapsuuskotini langallinen puhelinnumeroni oli: 31176

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona: Opettaja

Mutta isona minusta tulikin: Yhteisöpedagogi. Töitä on kyllä opettajana tullut tehtyä, mutta vieläkään en tiedä, että mikä minusta isona tulee.. 

Täydellinen puoliso: Mies, joka on rehellisesti oma itsensä ja jonka seurassa mä saan olla sellanen kun oon.. Lyhyesti näin. 

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Ekaks kun luin tän niin mietin, että voi kamalaa. Mun päivät tuntuu nytkin jo välillä niin pitkiltä ;) Mutta ehkä mä sit osaisin ottaa vähän rennommin.. 

Harrastan nyt: Käyn lenkillä ja kirjottelen tätä blogia. En oikeastaan muuta.. Ai niin, soittelen mä edelleen pianoa. 

Noloin tv-ohjelma, josta pidän: Välillä musta tuntuu, että ne on kaikki hyvinkin noloja joidenkin mielestä, mutta mua ei oikeastaan nolota myöntää, että kattelen mielelläni kaikkea hyvinkin kevyttä esim mun tiistainen kohokohta on kattoo maanantaisin tullut uusin Huippumalli haussa Areenasta.. 

Bravuurini keittiössä: Pizza se taitaa olla ja kyllä nuo kakutkin on kehuja saanu ja oikeastaan kaikki mitä teen ;) Pizzaan oon kumminkin lähes itse aina hyvin tyytyväinen ja sitä oon leiponu jopa muiden juhliin.. 

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina, kun: Ennen lähes joka aamu Keskisuomalaista lukiessa ja sieltä erityisesti kaikki onnelliset jutut liikutti. Nykyään ehkä vähän vähemmän. En oo enää niin väsynyt, kun en herää kelloon, mutta kyllä se silti on hyvinkin liikuttava lehti. Samoin kun kaikki ohjelmat, joissa on onnellinen loppu. En mä kyllä häpeä niitä :D

Lapsuuteni lempilelut: Barbiet

Lempilelu nykyään: Kamera, tietokone 

Salainen paheeni: Ei kai niitä tässä nyt myönnetä :D joku ei niin salainen ja ehdottomasti pahe vois olla sipsit, nam!!!!!!

Ei kun se ihan oikea salainen paheeni: Katso edellisen kysymyksen ensimmäinen lause.. 

Viisaus, jonka tähän mennessä olen oppinut: Turha murehtiminen ei kannata ja on tärkeää olla itselleen rehellinen..

Mukavaa sunnuntaita sinne <3

Rupu

mitä asioita jakaa ja mitä ei?

Viikko on ollut täynnä tunteita ja ajatuksia. Paljon on blogeissa ollut keskustelua siitä, että mistä kirjoittaa ja mitkä asiat pitää omanaan ja myöskin siitä, että miten täällä blogissa on vain se aika pieni osa omasta elämästä. Aikoinani bloggaamista aloitellessa mielessä oli vahvasti sisustusaiheet ja edelleen niistä mielelläni kuvia napsin. Teksti taas taitaa olla enemmän sieltä omasta elämästä, jos ei nyt ihan päiväkirjamaista, niin jotain tarinointia kumminkin. Aloittaessani uutta blogia lupailinkin osittain, että täällä mennään vähän enemmän pintaa syvemmälle. En nyt tiedä oliko Way of passing time- blogini niin kovin pinnallinen sekään ja toisaalta olen siitä edelleen jollakin tavalla ylpeä. Silloin aloitellessa koko touhu oli niin uutta ja ihmeellistä ja se blogi vei minut mukanaan moniin paikkoihin ja oli silloin jopa pieni sivutulon lähde. Nykyään mennään siis hyvinkin harrastuspohjalla ja sekin on osaltaan aika ihanaa se. Vähemmän paineita ja enemmän minua. 

Ihania asioitahan sitä haluaa jakaa ja niitä kuvailla. Osaltaanhan se oma elämä on sellasta, että ihan kovin usein ei mitään hirveän mullistavaa tapahdu ja ne jotkut vaikeudet saattaa jatkua pidempäänkin, joten ei niitä halua toistella. Eikä kotiin tule hankittua uusia juttuja eikä käytyä uusissa hienoissa paikoissa. Arki on arkea ja mulla se vaihtelee ihan kamalasti oman voinnin mukaan.

Ei sinne ruudun toiselle puolelle välttämättä halua ihan aina kertoa, että viimeiset päivät täällä on kyynel jos toinenkin vierähtänyt. Käveleminen on ollut osittain niin kivuliasta, että yhtenä päivänä tuo toinen talutti minut lenkille ja eilen pääsin yksin postilaatikoille saakka. Niitä tunteita, kun oma koti tuntuu enemmän vankilalta, kuin lepopaikalta tai kuinka tuntuu, että kaikki viehättävyys on kadonnut ja tilalla vain väsymystä. Nekin on silti osa elämää, onneksi vain pieni osa ja siinä ympärillä on sitten kaikkea niin paljon parempaa. Ajattelen aina jotenkin niin, että ihmisiä tässä ollaan ja meidän jokaisen elämään mahtuu niin monenlaista, eikä kenenkään elämä ole ihan samanlaista. Tosin kyllä mä hetkeks voisin osan jutuista antaa jollekin muulle ;) 

Se niistä henkilökohtaisuuksista. Tämän perjantain jutut on tässä. Uus kirja, monta kuppia kahvia, blogihommia ja ulkoilua. Illan lopuksi sitten saunaan ja lupasi tuo mies tuoda mukanaan pizzaa, joten aika kiva päivä tulossa. 

Näistä kuvista vielä muutama sana.. 

Kirjoina nuo tuollaiset vähän jännittävämmät ovat olleet nyt aika luettuja viime viikkoina ja tuo uusin kuulostaa sen verran lupaavalta, että odotan jo lukuhetkiä. Kameralaukkuna mulla on kirpparilta löytynyt nahkainen laukku. Kauan sellaista etsin ja olin jo Kreetan matkalta yhtä ostamassa, mutta onneksi maltoin mieleni, koska tämä maksoi vain muutaman euron ja on just sopiva kameralle ja sen tarvikkeille. Saunassa meillä käytössä Annon pellavaiset laudeliinat ja saunan jälkeen talvinen hiusnaamio aikoinaan Goldwellin kanssa yhteistyön yhteydessä saatu. Tekee hiuksista ihanan pehmeät ja on ollut riittoisa purkki. Luontokuva lähirannasta, paras paikka! 

Mulla on täällä televisio auki ja taustalla hiihtokisat. Olin jo hetkeksi unohtanut miten mukavaa tää penkkiurheilu voi olla. Antaa hyvin motivaatiota omiin liikuntahetkiin ja alankin nyt vähän jumppailemaan. Tän viikon kotijumpat on ollu hieman vähemmällä, joten on aika ottaa itseään niskasta kiinni. Lupasin miehelle, että otan tän päivän rauhallisesti ja laittelinkin äsken hänelle viestiä, että täällä on imuroitu, pesty pyykkiä, käyty kävelemässä ja kaikki hyvin rauhallisesti ;) 

Mukavia perjantaihetkiä teille myös!

Ruut