Ei läheskään täydellinen, mutta silti just hyvä. Minä ja elämä yleensä.
Tänä viikonloppuna oon miettiny paljon omaa elämää ja itseäni. Viikonloppu on sisältäny monenlaista kohtaamista ja vitsit, että oonkin nauttinu! Mun elämässä on ihania ihmisiä, hyvinkin erilaisia ja sitten taas niitä hyvin hyvin samanlaisia. Ystävien seurassa parasta on kai se, että voi olla just oma itsensä ja kertoa ne omat ajatukset ja tunteet luottaen siihen, että se toinen osaa poimia sieltä sen olennaisen.. Voisin kirjoittaa tähän pitkät pätkät siitä, millaista on löytää se oma itsensä ja opetella pienin askelin hyväksymään itseään just sellasena kun on tai sitten siitä, miten tärkeää on yleensäkin olla oma itsensä, mutta ehkä te tiiätte jo nää jutut. Ikä, ympäristö ja elämä yleensä muuttaa meitä kumminkin. Osa enemmän ja osa vähemmän ja silti se oma persoona on saanu kasvaa ja kehittyä jo ihan sieltä pikkusesta tytöstä saakka just omanlaiseks.
Sellaisa ajatuksia. Nyt on maha täynnä kaikenlaisia herkkuja ja pää täynnä juttuja. Tällaset pienet hetket ystävien seurassa tekee näköjään hyvää, mutta kyllä sitä toista jo näin muutaman yön jälkeen tänne kotiin kaipaa. Arkikin tuntuu taas ihan mukavalta sanalta.
Hankin perjantaina kotiin pikkuisen hyasintin ja olen sitä täällä ihastellut. Tosin osti tuo toinen mulle ruusukimpunkin, että nyt on taas kukkasia ja koti nättinä. Orkidea kun kaiken mun sille osoittaman rakkauden jälkeen päätti heittää henkensä. Jospa sitä tässä parin viikon sisällä vois sen kuusenkin koristella. Nyt nimittäin sataa taas lunta, vaikka tunti sitten se oli vielä vettä.
Näihin sekaviin ajatuksiin on ehkä hyvä lopettaa tää postaus. Jos teksti tuntui vähän liian sekavalta niin muistakaa tuo lause tuossa kalenterissa edes tän päivän ;)
Mukavaa sunnuntaita sinne teille ja toivottavasti ootte nauttinu viikonlopusta!
Ruut
Ei kommentteja