"Mummokukka"

Viime sunnnuntaina käytiin kävelyllä tuolla vähän kauempana. Siinä tulomatkalla satuttiin pysähtymään kukkakaupan kohdalla ja mies sanoi, että käy ostamassa minulle kukkia. Olinkin juuri yksi päivä miettinyt, että kyllä niitä kukkia ennen aina osteltiin, mutta niin ne vaan vähenee, kun aikaa kuluu. Odotin autossa koiran kanssa ja kotona aukaisin paketin.

Paketissa oli Amaryllis. Olivat myyjän kanssa miettineet, että ottaako hän ruusuja vai sitten jonkun kukan, joka elää pidempään. Päätyi jälkimmäiseen.

En tiedä teistä naisista siellä, mutta minä olen kotona muistanut aina tasaisin väliajoin sanoa, että ruusuja, tulppaaneja yms olisi kiva saada kotiin. Kaikki kukat elävät kumminkin kanssani sen viikon korkeintaan. Tuntuu, että löydän ne parhaimmat ja pisimpään elävät kimput ihan vain kaupan kassalta. En tiedä, että mikä kukkakaupan myyjissä on, mutta joka kerta ne saavat myytyä miehelle mitä ihmeellisimmän kimpun erilaisia "mummokukkia", kuten niitä sanon. Sellaisia, joita näkee vanhoilla ihmisillä.

Kaikesta huolimatta taidan olla tosi onnellinen tuosta mun mummon punaisesta mummokukasta. Se näyttää oikein kivalta korissa ja on jotenkin jouluinen. Enkä kiellä sitä, että ajatus on oikeasti se tärkein. Kuka nainen ei kukista tykkäis? Otan onnellisena vastaan kaikki mummokukat, mitä mieheni kotiin kantaa. Ostan itse sitten aina välillä näitä vähän tylsemmän näköisiä kukkia tai jopa oksia.

Nyt alan googlettamaan, että kuinka usein Amaryllis tarvitsee vettä. Kovasti nimittäin toivon, että se on täällä meidän ilona vielä ainakin seuraavan viikon.

Mukavaa iltaa sinne muille viherpeukaloille.

Ruut