Mun polttarit

Tiiättekö mitä? Mulla oli jo polttarit ja kivat olikin!! Muutama sana niistä on ihan pakko kirjoittaa. Kaasoni kysyi ja kauan aikaa sitten, että ketä haluan polttareihini. Mietin asiaa ja totesin, että elo on ollut sen verran kiireistä ja rouva niin väsynyt, että jos vain ne läheisimmät sukulaiset. Ne joiden kanssa olen elänyt koko elämäni. Siskoni ja kaksi serkkuani ja tietysti kaasoni. Ajattelin, että muiden ystävien kanssa ehtii sitten juhlia itse hääpäivänä ja olenhan jo naimisissa, joten ihan sellaiset perinteiset polttarit olis tuntunu ehkä vähän hassulta. Häihin on kumminkin tulossa aika monta rakasta ystävää ja meillä on tarkoitus jatkaa juhlia niin, että varmasti ehtii ystävien kanssa olemaan.

Polttarit pidettiin helmikuun viimeisenä viikonloppuna ja kestivät koko viikonlopun. Tiesin ajankohdan. Toivoin, että se kerrottaisiin. Olen ihmisenä sellainen, joka tarvii yllättävän paljon omaa aikaa kotona ja halusin olla sen perjantain etäpäivällä, että jaksan sitten lähteä koko viikonlopuksi pois kotoa. Siskoni ilmoitti edellisenä iltana ajan, jolloin tulisi minut hakemaan.

Ensimmäinen yö oltiin serkkuni Airbnb Villassa (tästäkin voisin joskus kirjoittaa, ihana paikka!). Ilta kului syöden ja jutellen. Mentiin ajoissa nukkumaan, koska taidettiin kaikki olla aika väsyneitä. Seuraavana aamuna herättiin jo aikaisin ja siskoni alkoi kaasoni kanssa valmistelemaan brunssia. Minä ja serkkuni saunoimme, teimme kasvohoitoja ja lakkailimme kynsiä.

Brunssi syötiin rauhassa. Tämän jälkeen pakkailtiin ja lähdettiin keskustaan. Päästiin pelaamaan Way Outin pakohuoneeseen. Tällä porukalla oli mukava ratkoa huoneen tehtäviä ja hyvin selvitettiin tiemme ulos jo ennen ajan loppumista. Pelin jälkeen lähdettiin hotelliin. Kirjauduimme sisään ja seuraavat tunnit kuluivat lautapelien parissa. Illemmalla lähdimme ulos syömään. Syötyämme jatkettiin iltaa Hollywood Bowlingiin pelaamaan Shuffleboardia. Viimein mentiin hotelliin. Muut kyselivät, että haluanko vielä lähteä johonkin, mutta Suomi Love telkkarista ja hyvä seura riitti minulle oikein hyvin. Aika pelipainoitteinen päivä oli siinä vaiheessa takana, mutta jotenkin tykkäsin tosi paljon!

Hotellin lakanoissa on aina ihana nukkua, vaikka vähän oli jo toisena yönä ikävä Lakkaa, oon niin tottunut, että se on aina mun peiton alla kaikki yöt. Toisiks parasta hotelliyössä on sitten se aamupala. Jyväskylän Verso-hotellin aamupala oli varmasti yksi parhaista aamupaloista, mitä olen koskaan syönyt. Viihdyttiin monta tuntia aamupalapöydässä ja santsattiin kunnolla. Maha täynnä olikin kiva lähteä takas kotiin ja oli se ihan mukava nähdä miestäkin viikonlopun jälkeen, ettei joku ajattele, että oli vain Lakkaa ikävä.

Mun polttarit oli täydelliset. Rento viikonloppu rakkaiden seurassa. Tulen varmasti aina muistamaan ne!

Nyt sitten odotellaan häitä ja kaikkea niihin liittyvää. Hääpuvun saan takaisin muokkauksesta ensi viikolla ja pian pääsen myös koemeikkiin ja kampaukseen. Joku viikonloppu olisi askarreltava valmiiksi muutama juttu ja sitten alkaakin olla kaikki valmiina itse päivää varten. Hurjaa, että vastahan me se päivä päätettiin ja nyt se alkaa olla jo tosi lähellä. Kuvissa pieni kurkistus meidän kutsuihin ja lautasliinoihin. Luonnonläheisillä väreillä mennään.

Mukavaa torstaita ja huomenna alkavaa viikonloppua teille.

Terveisin,

Yksi onnellinen rouva morsian ;)

Kevättä kohti

Jos viimeinen postaus olikin niin kovin talvinen, niin nyt mennään jo kovasti kohti kevättä. Meillä töissä se tarkoittaa kiireisintä aikaa ja on se kiire tullut myös kotiin. Häät lähestyvät hurjaa vauhtia ja viikonloput on mennyt erilaisten hääaskareiden parissa. Yöt on sitten taas tullut valvottua, kun miettii, että muistaako sitä nyt varmasti kaikki työ- ja hääjutut. Tänä aamuna mies kuiskasi Lakalle, että "äiti alkaa näyttämään pandalle".. Silmän aluset saataa olla vähän mustat ja olo aika väsynyt, mutta kyllä se tästä. Pandat on mun lempparieläimiä, joten en ottanut pahalla ;) En ehkä saanut sitä viime postauksessa kaipaamaani energiaa, mutta uskon sen jossain sisällä olevan. En silti kiellä, että en olis kateellisena katsonu ystävien kuvia reissuiltaan. Kyllä pieni hetki auringossa olis voinu tehdä hyvää myös tänne.

Kotona kevään tuntua tuo tietysti tulppaanit ja niitä on vaan ostettava ihan joka kevät ja ulkona varma kevään merkki oli joutsenet, jotka tänään lenteli tuohon meidän järvelle. Vasta viime viikolla me vietettiin ihana talvinen päivä jäällä käppäillen ja nyt siellä on jo joutsenet! Muisteltiin, että ne aina aikaisin tulee, mutta aina se vaan jaksaa yllättää, että nyt jo. Oikeastaan nämäkin tulppaanikuvat on jo muutama viikko sitten otettu ja tällä hetkellä meillä on jo narsisseja. En ihan kovin paljon tykkää keltasista kukista, mutta jotenkin ne kaupassa mun nimeä huuteli ja laittelin niitä täällä vähän ympäri kotia pieniin kippohin.

Nyt lähinnä odotellaan sitä, että viimeisetkin lumet sulais ja pääsis lenkkeilemään kuiville teille. Oon niin kyllästynyt liukastelemaan tuolla ja haluaisin välillä käyttää muitakin, kun nastakenkiä, mutta ei auta. Nyt eteiseen ja ne nastakengät jalkaan. On sen verran kauan mua sieltä taas joku tuijottanut, että taitaa haluta pihalle.

Mukavaa tiistain iltaa sinne teille ja anteeks, että en oo tänne oikein kirjoitellu.

Ruut

Helmikuun arkiset päivät

Blogi on elänyt hiljaiseloa, vähän kuten sen kirjoittajakin. Olin viikon pois töistä kovan flunssan takia ja sen jälkeen lähinnä koomaillut kotona. Onneksi meillä on etätyömahdollisuus ja pystyin aika paljon niitä töitä hoitamaan ihan sängystä käsin, ettei ihan kovin paljoa jälkeen hommissa jäänyt. Mikäs siinä oli ollessa peitto päällä ja kone sylissä. Vieressä teekuppi. Teetä tuli taas juotua oikein urakalla ja olinkin iloinen, kun kahvi alkoi taas maistumaan. Onko teillä niin, että kahvi ei vaan maistu, kun on kipeä?

Kyllä tuollainen kovempi flunssa vetää olon aika heikoksi vielä pitkäksi aikaa. Tänään tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että minulla on vähän energiaa. Käytin sen tehokkaasti töiden jälkeen siivoamalla koko talon, ettei vaan menis hukkaan se energia. Ei nimittäin tiedä, että milloin sitä taas seuraavan kerran on ;)

Onneksi tämä helmikuu ei ole ollut pelkkää flunssailua. On nimittäin ollut sen verran ihania ilmoja ulkona, että niistä ollaan yritetty nauttia. Nyt tosin sataa vettä ja kaikkialla on vain jäätikköä. Lakankin kulkemiset on ulkona vähän hankalia, kun tassut ei meinaa pitää. Helmikuussa ollaan juhlittu myös meidän puolen vuoden avioliittoa. Ei kai oikeasti tuollaisia puolen vuoden juttuja juhlita, mutta mepä juhlittiin ja juotiin lasit skumppaa.

Ja onhan tässä juhlistettu ystäviäkin. Olin tosin silloin itse kuumeessa, mutta ehkä sinä päivänä tuli ainakin ajateltua ystäviä oikein ajatuksien kanssa ja kyllä taas tuli todettua, että on mulla vaan ihania ihmisiä mun elämässä. Osa jo niin pitkältä ajalta ja sitten taas osaan tutustunut vasta jonkun aikaa sitten ja niistäkin tullu jo tosi tärkeitä. Harmittaa oikein, ettei niitä ystäviä ehdi arjessa niin paljon nähdä! Välillä muistelen aikoja, kun tuli nähtyä ystäviä melkein joka päivä. Onneks nykyään yhteydenpito on helppoa, jos ei olis näin väsynyt yhteydenpitäjä täällä toisessa päässä. Näköjään se vaan menee aina niin, että arki vie mukanaan ja ne piirit missä arjessa elää on tosi pienet. Ainakin mulla näin.

En silti valita. Arki on nyt tällaista ja se on hyvä näin. Kovasti odotan kevättä ja sitä, että se toisi mukanaan vähän lisää energiaa. Yksi päivä auringon oikein paistellessa käväisin jo terassilla fiilistelemässä sitä, että kohta sinne voi jo kahvikupin kanssa asettua hetkeksi. Toisaalta tämä luminenkin maisema näyttää aika ihanalta. Sanoinkin yksi päivä miehelleni, että oli kuin olisin tullut johonkin Lapin mökkikylään, kun tänne ajelin. Meillä hiihtoladut menee ihan tuossa vieressä ja taloja on alueella muutama, joten lumen keskellä näytti hyvinkin idylliseltä tämä maisema. Salaa olen silti käynyt aina välillä kurkkimassa kuvia viime kesästä, kun järvi tuolla liplatteli.

Nyt saunaan ja sitten nukkumaan, että jaksaa taas huomenna jatkaa tätäkin viikkoa. Oikein mukavaa tiistaita myös teille!

Ruut