Metsässä

one person alone in the woods is a scary story, two is a fairy tale 

Uusi viikko, uudet jutut. Jos jotain vanhaa ja tuttua pitää mainita niin se on varmasti se, että viikonloppu tuntui taas niin kovin lyhyeltä. Meni ohi ihan tuosta noin vaan, mutta mukavaa oli. 

Me vietettiin viikonloppu metsässä. Oikeastaan vain lauantai, mutta kumminkin. Tutkittiin aamupalalla vähän karttaa ja päätettiin lähteä katselemaan joitain ihan uusia alueita tästä kunnasta. Löydettiin koski, jossa kalat hyppivät niin, että ne oikeasti olivat siinä ilmassa hetken, pysähdyttiin geokätkölle, syötiin munkkia pienessä saluunassa keskellä ei mitään ja istuttiin hiljaa punamultahautojen kalmistolla keskellä metsää. Sunnuntaina suunnattiin syömään hamppareita kirkkopuistoon ihan vain todetaksemme, että viihdyttiin hyvin siellä metsässä. 

 Osa teistä varmaan muistaa, että uutena vuotena lupasin, että kävisin joka päivä ulkona (edes pienellä happihyppelyllä). Aika hyvin lupaus on tullut pidettyä, eikä keli ole ollut esteenä. Ainoastaan oma vointi tai jos olen ollut kuumeessa on saanut minut pysymään sisällä koko päivän. Näin syksyisin tämä tuntuu hyvinkin helpolta. Tykkään siitä, että ilmat ovat vähän viileämpiä ja sateisella ilmalla metsässä on ihana kävellä. En odota itseltäni kovin suuria urheilusuorituksia, mutta haluan ajatella, että näillä pienilläkin lenkeillä on kumminkin vähän hyötyä. Itse olen myös ihminen, joka voisi elää ulkoiluvaatteet päällä ja pipot yms helpottaa suuresti hiushuolia. Eikä muuten oo yhtään huono juttu, että löysin paikalliselta kirpparilta eurolla ihan oikeat nahkarukkaset syksyksi. Syksy, olet hyvin tervetullut. 

Mukavaa alkanutta viikkoa ja etenkin näitä viimeisiä elokuun päiviä.

Ruut