En tiiä, miten teidän kukkapenkeissä, mutta täällä tapahtuu outoja. Kaikki ne aiempien asukkaiden tulppaanit aukesi jo ajat sitten ja mun hienot just oikean sävyiset vaan kasvaa eikä aukene millään. Niiden varsi on varmasti jo metrin mittainen. Onneksi eilen nuo valkoiset vihdoin aukesi ja niitä sitten ihailin. Tajusin muuten siinä kuvia räpsiessä, että mun piha on täynnä rikkaruohoja. Tämä alkukesän sairastelu ja vuodelepo on kyllä heti kaatanu mun päätöksen pitää kukkapenkit siistinä.
Sitten kukista heppoihin. Oltiin viime sunnuntaina siskon perheen kanssa läheisellä eläinpihalla käymässä. Mulle se oli varmasti jo kolmas kerta kyseisessä paikassa. Ilma oli hyvin aurinkoinen ja viihdyttiin siellä kahvitellen (tuoreita munkkeja, nam) ja eläimiä ihmetellen monta tuntia. Mun mielestä parasta oli tietysti hevoset, mutta poikien kanssa käytiin monta kertaa katsomassa pieniä tipuja ja ankkoja ja niitä karvaisia possuja. Aika kiva päivä ja jos joku liikkuu täällä Keski-Suomessa päin niin suosittelen kysymään ohjeita tänne eläinpihalle.
Kuten olen aiemminkin kertonut niin nuorempana sitä tuli jonkun verran käytyä tallilla. Tallia siivottiin, hevosia hoidettiin ja ratsastettiin yhdessä ystävän kanssa. Välillä vieläkin hirvittää, kun miettii meidän kahden pienen tytön ratsastusretkiä ja tallimatkoja, jotka saatto kestää koko illan. Kävellen sinne mentiin ja tallihommat ja ratsastukset tehtyä käveltiin vielä takas. Silloinkin vanhemmat vaan tiesi, että siellä ollaan ja ehkä joskus tullaan. Noin muutenkin jos alkaa miettimään omaa lapsuuttaan ja varttumista kahden kosken välissä, ihmettelen vaan miten sitä vielä tässä ollaan :D
No siis mun pointti on tässä, että hevoset on edlleen lähellä sydäntä ja niiden lähellä on hyvä olla. Kovasti toivoisin vielä joskus omaa sellaista, mutta luulen ettei se toive koskaan toteudu. Harrastuksesta on jääny mulle muutamia tavaroita ja osa on esillä meidän eteisessä. Sunnuntaisella käynnillä eläinpihalle huomasin siellä heidän omalla kirpputorillaan monenlaisia hevostavaroita. Teki mieli ostaa heti kaikki, mutta päädyin näihin omasta mielestä hyvinkin ihaniin nahkaisiin päitsiin vai suitsiin? (en muista enää). Aluksi mietin, että ostan varastoon mahdollista isompaa eteistä varten, mutta en sitten ostettuani raaskinut varastoon vielä. Siinä ne nyt sitten roikkuu meidän eteisessä ja ihanat on.
Muita heppajuttuja meidän eteiseen ei enää tule, koska sitten se ehkä menis jo vähän yli. Näin on just hyvä ja eipä tuo toinenkaan ainakaan repiny niitä irti. Ei kai uskaltanu, kun tuo raippakin tuossa roikkuu ;) Ei vaan, mä käytän raippaa ratsastuksena lähinnä toisena pohkeena, kun omasta jalasta ei siihen oo ja jos on tuttu heppa niin se toimii hyvin. Nyt tää kuulostaa siltä, kun vielä kovinkin ratsastelisin. On siitä jo aika monta vuotta, että viimeks oon hevosen selkään uskaltanu. Uskon, että taito olis vielä jotenkin tallella, mutta rohkeus ei..
Se niistä heppailusta. Nyt ulos kirjan kanssa. Oon oottanu, että aurinko alkaa paistamaan tuonne takapihalle. Eilen nimittäin varjossa siellä mua pisti jo kaks itikkaa, joten nyt ne sitten tuli nekin tähän kesään mukaan. Ihan kiva oli olla hetken ilman, mutta jotenkin osasin aavistella, ettei se kauaa kestä.
Mukavaa ja aurinkoista torstaita sinne!
Ruut
Ei kommentteja