keskiviikon kollaasi

Niin se vaan työviikko käynnistyi. Eilen jo teki jotain mieli kirjoittaa, mutta en vaan jaksanut aukaista konetta. Kun ruutua töissä tuijottaa kovinkin intensiivisesti, niin hyvä kun olen kotona halunnut edes puhelinta vilkaista. Menee varmaan vähän aikaa, että tähän tottuu.. 

Vaikka maanantaina ajatus siitä, että töissä on nyt käytävä tuntui jotenkin todella kovalta, tuntui silti työpaikan ovi mukavalta aukaista. Nyt jo kolme työpäivää takana ja olo kerrassaan mainio. Opittavaa riittää ja pää ehkä vähän pyörällä kaikesta, mutta kyllä se tästä hiljalleen. Nämä ensimmäiset päivät on tullut lähinnä hämmästeltyä sitä, miten erilaista toimistotyö on verrattuna päiväkodissa oloon. Niin hiljaista kaikkialla :) 

Ihan ensimmäisenä työpäivänä ei tullut sitten salille lähdettyä, mutta tänään sen tein ja ensimmäinen treeni muutamaan kuukauteen tuntui hyvinkin tehokkaalta. Kellossakaan ei ole koskaan ollut tuollaista aktiivisuutta :D

Kaikenlaista uutta. Sitä on myös kotona. Postissa saapui tilaamani ihana kalenteri kauniine kuvineen ja lauseineen. Maltan tuskin odottaa, että vuosi vaihtuu ja sitä pääsen täyttelemään. Kalenteri on tehty kokonaan Suomessa ja siitä voit lukea enemmän täältä. Toinen lähes pakollinen hankinta oli Lumenen Nordic Chic under eye concealer. Tummille silmänalusille vähän vaalennnusta. Olin jo hieman epätoivoinen kahden työpäivän jälkeen, että tältä tulen sitten näyttämään tästä eteenpäin ;) Viimeisin on kuvassa näkyvä ruukku yrteille. Löytyi kirpparilta ja maksoi euron. Kovasti toivoisin, että yritit siinä pysyisivät vähän pidempään elossa. 

Aikamoinen viikon aloitus siis ollut täällä. Tuo kalenterin lause, joka muistuttaa siitä, että ei saa kiirehtiä on jotenkin osuva. Vaikka onkin vasta seuraavan vuoden syyskuulle, niin pätee tähänkin. Voi kun sitä osaisi nyt vähän pysähtyä ja nauttia tästä elämänvaiheesta ja tehdä niitä edessään olevia asioita (työ, harrastukset, kotona oleilut ja kotihommat) ja keskittyä niihin. Niin, että tänä syksynä ei olisi ihan kovin montaa suunnitelmaa ja jokainen viikonloppu täynnä. Ei kiirehtisi elämässä vaan eläisi nyt. Sitä tulee niin helposti panikoitua, että mitä kaikkea pitäisi milloinkin tehdä ja mihin pitäisi ehtiä tai sitä, miten muiden elämässä on jo sitä ja tätä ja itsellään jotain muuta. 

Näihin ja niin moniin ajatuksiin on hyvä välillä palata. Nyt ruokakauppaan ja kohta jo päästään kotiin. Istun täällä kirjastossa kirjoittelemassa, kun tänne raahauduin salilta.

Ruut