Mitä vaan ihanaa..

Vuosi on vaihtunut ja joulukuusi kannettu ulos.

Lomailin blogistakin. Tuntuu siis aika kivalta olla taas täällä. Meidän loma oli rauhallinen ja toisaalta taas täynnä mukavia kohtaamisia sukulaisten kesken. Ehdin lukea muutaman kirjan, aloittaa joitain pitkälle venyneitä siivousuprojekteja, luistella ja nukuin yhdet päikkäritkin. Jos jotain tekisin toisin niin olisi se kuusen kastelu. Meillä oli tosiaan ensimmäistä kertaa ihan oikea kuusi ja ensimmäiset päivät keskityttiin ihailemaan sitä. Ei kulunut varmaan päivääkään, ettei toinen meistä olisi todennut, että "on meillä ihana kuusi". Yksi ilta makoiltiin sohvalla ja havahduin siihen, että ollaanko me kasteltu kuusta ollenkaan. Ihmeen kauan se eli, vaikka tavallaan kai kuoli jo heti silloin alussa. Nyt on Lakan maha täynnä neulasia ja vielä tänäkin aamuna sain sen kiinni niitä syömästä. Olen aika monta kertaa jo siivonnut joulun jälkeen ja edelleen niitä vaan löytyy jostain!

Vuosi vaihtui siskon luona lautapelejä pelaillen. Pelattiin lähemmäs aamun tunteja ja kivaa oli. Mukana vielä kolmas pariskunta, siskon kissa ja meidän haukku, joten tunnelma oli sen mukaista. Lautapelejä pelattiin jo jouluaattonakin oman sukuni kanssa. En tiedä teistä, mutta me tykätään pelata lautapelejä ja ehdottomia suosikkeja juuri nyt ovat olleet veljeni joululahjaksi saama uusi Haluatko miljonääriksi, rummikub ja toki meidän kaksintaistelut Nintendolla Luigina ja Mariona, vaikka se ei ihan lautapelistä mene.

Nyt on kumminkin katseet käännetty kohti alkanutta vuotta. Kortti, jonka sain siskoltani voisi olla vuoden teema. Kirjoitin instassa vuoden vaihduttua, että vuosi 2018 oli osaltani vaikein ja ihanin vuosi ikinä. Sitä se tosiaan oli. En muista milloin olisin viimeksi itkenyt niin paljon ja toisaalta taas en muista, että koskaan samana vuonna olisi sattunut niin montaa ihanaa asiaa. Oikea tunteiden vuosi ja varmasti niitä tunteita käydään läpi vielä pitkään. Ei minua haittaisi, vaikka tänä vuonna tapahtuisi vähän vähemmän. Olisin hyvinkin tyytyväinen tavalliseen ja osittain tylsäänkin arkeen. Kovasti toivon, että läheisilläni olisi hyvä olla ja he pysyisivät terveinä. Toivon myös sitä, että meidän arki voisi olla hyvää ja saataisiin olla onnellisia meidän pienen perheen kesken. Toki olisi mukavaa, että töissä menisi hyvin ja saisi oppia uusia juttuja ja jaksaisi panostaa töihin entistä enemmän. Mitään lupauksia en uudelle vuodelle tehnyt. Nyt taidankin valehdella. Kysyi mieheni minulta, että mikä on mun uuden vuoden lupaus ja vastasin, että voisin yrittää syödä terveellisemmin ja liikkua enemmän. Tosin veikkaan, että aika moni tekee vuoden alussa tuon lupauksen?

Terveellinen elämä täällä tosiaan aloitettiinkin. Vain yksi herkkupäivä viikossa ja sen päätöksen on nyt pakko pitää ainakin hetki ja toistaiseksi siinä olen onnistunut ihan hyvin. Toki mulla on hyvänä motivaationa tulevat häät ja se, että mekkoon olisi kiva mahtua, mutta toivotaan, että tämä lupaus kantaa vielä häidenkin jälkeen. Kyllä viime lauantaina meinas olla vaikeaa, kun ravintolassa tarjoilija antoi lähtiessä meille vielä suklaat. Laitoin taskuun ja siellä se on vieläkin. Välillä se mulle sieltä taskusta huutelee, mutta en välitä..

Tällaista tänne.

Muistakaa tekin, että mitä vaan ihanaa voi tapahtua ihan milloin vaan!

Mukavaa alkanutta uutta vuotta 2019!

ps. Ihan kovin ihanaa ei ole juuri nyt olla kotona kipeänä, mutta jospa täältä vielä noustaan ja päästään aloittamaan kunnolla tämä vuosi.

Ruut