Tervetuloa maailmaan pikkuinen


Ystäväpiiriini varmasti yksi suurimmista puheenaiheista näin aikuisiällä ovat olleet vauvat ja raskaudet. Osalle niitä on kertynyt jo muutamia, osan raskauksia on saanut odotella hieman pidempään, osa on palannut synnytyssalista tyhjin käsin kotiin, osan raskaudet loppuneet melkein heti alettuaan, osa ei ole lapsia halunnut, osa ei ole vielä löytänyt ketään, jonka kanssa haluaisi perheen perustaa, osa on joutunut ne haaveet hylkäämään ja osa kovasti toivoo, että ehkä heilläkin joku päivä. Suurimmalla osalla ystävistäni on tänä päivänä lapsia. Osalla jo lähemmäs teini-ikäisiä ja jopa yksi uusi raskausuutinen tuli viime viikolla. 

Me oltiin jo pari kuukautta suunniteltu ystävien kanssa tapaamista tänne Jyväskylään ja saatiin viime viikonloppuna viettää kahdet juhlat yhdessä. Whatsapp oli piippaillut siis aika ahkeraan viimeisen viikon aikana ja tästä johtuen osa yllätyksistä, ei ehkä ihan niin yllätyksinä pysynyt, mutta se ei haitannut. Saatiin viettää mukavat kaksi päivää yhdessä ja syödä ja nauraa enemmän kun pitkiin aikoihin. Näiden ihmisten kanssa ollaan saatu yhdessä kasvaa aikuisuuteen ja yhteisiä vuosia on kertynyt jo aika monta. 


Tämä tuleva äiti asuu vähän kauempana ja siksi oltiinkin eritysen onnellisia, että saatiin yhdessä häntä juhlia. Me kun ollaan aika iloisia hänen raskaudestaan ja kovasti odotetaan, että päästään sitten joskus tutustumaan uuteen pikkuiseen mieheen. Näiden Baby Showereiden suurin osuus oli sunnuntain brunssi (mies mietti mua juhliin viedessä, että baby showereista tulee lähinnä mieleen se, että likasia vauvoja suihkutellaan ja miten se voi olla edes mahdollista, kun vauva on vielä siellä mahassa. hih). Siinä syödessä oli sitten mukava jutella vauvajuttuja, miettiä nimiä ja arvella painoa, pituutta ja syntymäpäivää. 



En muuten pistäisi yhtään pahaksi, että sunnuntaina aina aamuisin aamupala näyttäis tältä. Yhteiset aamiashetket kun on niitä parhaita. Välillä ihan vaan kotona kaksin ja joskus sitten tällä tavalla isommalla porukalla. Muistan myös Itävallassa asuessani, että muutaman kerran kokoonnuttiin päiväkodin äitien kanssa yhteiselle brunssille lauantaisin (älkää kysykö, että mitä mä siellä tein).. 


Tällaisen viikonlopun jälkeen arkeen palaaminen tuntuu ehkä hieman orvolta ja toisaalta olo on ihan hurjan väsynyt, mutta mielessä on kumminkin paljon ihania juttuja ja muistoja, joista riittää varmasti ajateltavaa pitkäksi aikaa. Nyt kumminkin kohti uutta viikkoa ja uusia juttuja. Toivon, että se voisi olla hyvinkin arkinen ja kotipainotteinen. Kaksi viikonloppua reissussa on ollut ihan tarpeeksi ja voi kuinka nautinkin siitä, että voin olla nyt vain kotona ja iltaisin käpertyä toisen kainaloon. Mukavaa alkanutta viikkoa myös sinne teille! Toivottavasti se on hyvinkin aurinkoinen. 


Ruut

Ei kommentteja