Sunnuntaissa monesti parasta on se tunne, että on aikaa puuhailla just niitä omia lempparijuttuja. Yksi niistä on ehdottomasti lukeminen. Olinkin jo hetken aikaa odottanut, että pääsen tähän viimeisimpään lainaamaani dekkariin käsiksi. Jännältä kuulostaa ja toivon, että sitä myös on.
Kirjat ja lukeminen on kyllä aina ollut hyvin lähellä sydäntä ja muistan jo pienestä pitäen, että istuttiin kaikki kolme sisarusta sängyllä ja kuunneltiin kun äiti luki meille. Meidän pienessä kylässä viikon kohokohta oli tiistaisin, kun läheiselle bussipysäkille pysähtyi kirjastoauto. Sinne kipitettiin aina koko porukalla innoissamme. Yks päivä mietinkin, että auton kuljettaja on saanut seurata minunkin elämää aina sieltä ala-asteelta aikuisuuteen saakka. Sitä miten Neiti Etsivät vaihtuivat Nancyyn ja viimein aikuisten kirjallisuuteen. Miten jossain vaiheessa kaikki heppajutut oli pakko lukea, kunnes viimein innoissaan varailin koirakirjoja, eikä tästä mennyt kovinkaan pitkää aikaa, kun meidän mukana kirjastoautolla oli myös koiramme. Kirjastoautossa sai vaihtaa kuulumisia tai sitten vaan olla hiljaa ja tutkia kirjoja. Välillä paikalla olivat kaikki kyläläiset ja välillä vaan meidän perhe. Niin paljon muistoja mahtuu yhteen pieneen autoon täynnä kirjoja.
Olen aina ollut sitä mieltä että kirjat haluan lukea nimenomaan paperisena versiona. Tietokoneen ruutua en jaksa aina kovin pitkää aikaa kerrallaan tuijottaa, joten jo ihan senkin takia. Viime viikolla latasin kaikista vastusteluistani huolimatta puhelimeeni BookBeatin. Tarkoituksena oli kuunnella sieltä äänikirjoja. Äänikirjoista ei aiemmin tullut mieleen kuin ne lapsuuden kirjastoreissut. Sieltä tiskiltä käytiin valitsemassa kirjapinosta kirja mitä haluttiin kuunnella, jonka jälkeen otettiin kuulokkeet ja mentiin istumaan pöytään. Pöydässä jokaisen kuulokkeille oli sellainen oma kohta ja siinä sitten kuunneltiin jonkun lukemaa tekstiä ja äänimerkin kuuluessa käännettiin sivua.
Tänä päivänä näiden äänikirjojen avulla ajattelin saada itselleni uutta motivaatiota liikkumiseen. Jo muutaman lenkin perusteella voin sanoa, että kyllä toimivat! Lenkistä tuli huomaamatta normaalia pidempi ja jotenkin se askel vaan kulki siinä kirjaa kuunnellessa. Mukavaa vaihtelua lukemiselle ja olen nyt välillä iltaisinkin kuunnellut Maaret Kallion rauhoittavaa ääntä tai Sami Minkkisen hauskoja juttuja ennen nukahtamista. BookBeatin kautta onkin tullut valittua kirjoja, jotka saavat aikaan ajatuksia ja etenkin lenkkeillessä se on tuntunut jotenkin tosi mukavalta. En yhtään pistä pahaksi, että nyt sitä oikein odottaa seuraavaa lenkkiä ja tarinan jatkumista.
Nyt saa kumminkin lenkit jäädä tältä päivältä väliin ja taidan asettua tuonne sohvan reunaan. Muutama jakso yhtä seuraamaamme sarjaa olisi tuolla odottamassa, joten ensiksi ne ja sitten vaikka takaisin dekkarin kimppuun. Olisi muuten kiva kuulla teidänkin lukutottumuksia ja ehkäpä jotain kirjasuosituksia myös..
Ihanaa ja rentoa sunnuntaita sinne teille myös!
Ruut
Kuulostaapa mukavalta sunnuntailta. :) Tuli itsellenikin mieleen ihania lapsuusmuistoja kirjastoautosta, meilläkin oli sama kuski koko 18 vuoden ajan kun vanhempieni luona asuin ja kirjastoauto vieraili aina tiistai-iltaisin. Niin sitä vain piti aina lainata iso kasa kirjoja, joita ei millään ehtisi lukea viikossa... Ja jossain vaiheessa olin lukenut niin tehokkaasti kirjastoauton koko lasten- ja nuortenkirjavalikoiman, että kuski alkoi tuoda mulle erikseen kirjoja pääkirjastolta. Lukeminen oli sellainen ihana tapa päästä ihan muihin maailmoihin. :)
VastaaPoistaNykyään tulee luettua melko harvoin... vaikka haluaisinkin ahmia kirjoja samalla innolla kuin silloin lapsena. Innostuin aika vasta e-kirjoista ja latasin Amazonin Kindle-sovelluksen, siellä tuntuu olevan usein hyviä alennuksia jos tykkää lukea englanniksi. Jospa sitä pian jaksaisi taas aktivoitua käymään useammin kirjastossa!
Mullakin oli pitkä tauko kirjastosta tuossa välillä ja tuntu, että vaan ostin kirjoja joita halusin lukea. Muutama vuos sitten taas jotenkin muistin, että niitä vois lainatakin ja siitä se taas sitten alko :)
PoistaHauskoja muistoja myös sulle kirjastoautosta :) Kyllä sitä itsekin muistan, että aina välillä joutui oikein odottamaan, että tulis jotain uusia kirjoja kun oli jo kaikki hyvät ehtiny lukea, jotkut jopa kaks kertaa :)
Rento sunnuntai!
VastaaPoistaOlen todella huono lukemaan muuta kuin työhöni liittyvää kirjallisuutta. Ehkä myöhemmin tai sitten vaan lukeminen ei ole mun juttu!
Ei se kaikilla olekaan. Mä ainakin uskon, että jokaisella on ne omat juttunsa ja kyllä munkin lähipiirissä on aika monta sellaista ihmistä joille lukeminen on se viimeinen keino rentoutua :)
Poista