keskiviikon kollaasi

Muutama kirja lukulistalle. 

Tässä alkuviikosta on tullut pyöriskeltyä kotona kirja kädessä ja tuntuu, että iltapäivä tulee jo ennen kun olen saanut itseni kunnolla hereille, mutta tätähän mä just toivoin. Hitaita aamuja, jotka jostain kumman syystä saa olon silti tuntumaan vähän liian laiskalta. No, aloitin mä taas lenkkeilynkin, kunnes mies tuli eilen kotiin ja ehdotti grilliruokaa. Jäi lenkit ja syötiin hyvin ;) Nyt sitten istun kahvilla autohuollossa. Kalliit on tämän aamun kahvit, mutta tässä on taas hyvää aikaa kirjoitella. Aloitinhan tämän bloginkin aikoinani täällä :)

Se mistä mun piti kirjoittaa on muutamasta uudesta kirjasta. Haaveena on ollu joskus, että muistaisin laittaa ylös näitä lukemiani kirjoja, kun olis ihan kiva tietää, että kuinka paljon vaikka vuodessa tulee oikeasti luettua ja muistaa, että mitkä oli hyviä ja mitkä ei. Onneks tässäkin asiassa blogi toimii hyvänä muistuttajana ja suurimman osan lukemistani oon tainnu tänne kuvata. 

Tässä nämä uutuudet ja vielä pätkät takakansista. 

Anna-Leena Härkösen Valomerkki on muuten taas kirja, jonka unohdin perua kirjakerhosta. Oon kuulunu siihen nyt noin pari kuukautta ja taas kävi näin. Tosin tämä unohdus ei harmita yhtään niin paljon, koska kyseessä oli kirja, jonka halusin muutenkin lukea. Härkösen aiemmat on tullu luettua ja ne on koukuttanut heti, joten tätä odotan innollla. 

Viisikymppinen Anita on kirjailija, joka on väsynyt ammattiinsa. Uuden romaaninn aloittaminen ahdistaa, sitä seuraisi väistämättä masennuskausi. Onko hänen pakko kirjoittaa, onko pakko edes jaksaa elää? Kun Anita omissa syntymäpäiväjuhlissaan kysyy ystäviltään, kuka auttaisi häntä jättämään kaiken, hän huomaa törmänneensä tabuun. 

J.P. Deleneyn Edellinen asukas oli esillä kirjastossa uutuuksissa, kun äitin mukaan sinne huvikseni lähdin pyörimään. Onnea on kortti, joka käy lähes jokaiseen kirjastoon täällä Keski-Suomessa, joten sen lainasin. Tykkään tosi paljon lukea tällaisia vähän jänniä kirjoja ja tämä kuulosti juuri sellaiselta. 

Täydellinen elämä unelmien talossa. Mutta mihin hintaan? Mestarillisen piinaava psykologinen trilleri on noussut maailmanmenestykseksi.

Jane muuttaa huippumoderniin, arkkitehtonisesti poikkeukselliseen taloon, jonka uusi asukas valitaan kummastusta herättävin kriteerein. Rakennuksen suunnitellut arkkitehti myös ohjeistaa tarkoin, kuinka talossa on asuttava.

Pala palalta Janelle selviää edellisen asukkaan, Emman, hyytävä kohtalo. Ja räpiköidessään valheiden verkossa Jane tekee tahtomattaankin tismalleen samat valinnat kuin talon edellinen asukas.

Anneli Kivelän Katajamäellä kaikki hyvin. Tätä Katajamäen asukkaista kertovaa sarjaa olen lukenut jo kauan. Tykkään kirjojen kepeydestä ja siitä, että tapahtumat sijoittuvat pieneen kylään maalaismaisemissa. Voisin hyvin kuvitella itse viihtyväni Katajamäellä. Kirjoista jää aina hyvä mieli. Tämän uutuuden varasin jo heinäkuussa ja sen nyt viimein käsiini sain. Muutama luku on tullut jo luettua ja tykkään. 

Toistakymmentä vuotta kyläkoulua luotsannut Henri Laakso on lähtenyt paikkakunnalta, ja Katajamäellä mietitään, millainen on se mies joka pystyy täyttämään Henrin saappaat. Kun uusi johtajaopettaja sitten kesän alussa ilmestyy Katajamäelle, kyläläiset ovat lentää istualleen: mies onkin nainen! Voiko sievä nuori vaaleaverikkö olla pätevä toimessa, jota on aina ennen hoitanut mies? Valintaansa miettimään joutuu myös tulokas, kun kaupungin valot, ihmismassat ja hulina vaihtuvat syksyn tullen Katajamäen 

hiljaiseloon. Paremmin näyttäisi kyläläisten mielestä sopeutuvan harvapuheinen Rene, joka remontoi ikivanhaa, ränsistynyttä maatilaa. Mutta miksi ja kenelle? Onneksi kuitenkin kylätoimikunta järjestää entiseen tapaan monenlaista puuhailua, niin että Katajamäen arki tarjoaa juuri sopivasti mukavaa ajankulua ja kutkuttavaa jutunjuurta kyläkaupan kahvinurkkauksessa.

Ehkä näistä joku löytyy sinunkin hyllystäsi? 

Ruut