Huomenta.
Täällä on alkuviikko otettu aika rennosti ja yritetty lepäillä. Yritetty jo ihan siitäkin syystä, että mun lepäilyt yleensä unohtuu ja pikkuisesta äkkiä suoritetusta pikasiivouksesta tulee aika nopeasti jotain muuta. Ei oo ensimmäinen kerta, että flunssaisena innostun siivoamaan nekin paikat, mitä yleensä välttelen. Niin kävi myös maanantaina. Mies soitteli töistä, että kuinka potilas kotona voi ja hyvä kun kuulin puhelimen ääntä, kun siinä imuri hurisi ja olin samalla tyhjentämässä kirjahyllyä ;)
Muutamana päivänä tuli tehtyä monenlaista ja sain kyllä ihan lepäiltyäkin. Mulla oli viikkolainana sellainen melkein 500 sivuinen kirja, joka pitää tänään palauttaa ja eilen ne loput 300 sivua lukaisin.
Mitäs muuta? No, tein puolukkapuuroa elämäni ensimmäistä kertaa ja siitä tuli todella hyvää. Uskaltaisin jopa väittää, että parasta mitä oon maistanu. Onneks puolukoita on pakkasessa aikamoinen määrä niin voidaan sitä syödä joskus toistekin.
Niin ja lopuks tuo arvonta. Vielä olis tämä päivä aikaa osallistua. Osallistumaan pääset tästä. Itse oon ainakin ihan ihastunut tuohon mun uuteen Metsäretki-tauluun ja sitä oon päivittäin keittiössä hääräillessä ihastellut.
Tästä tulikin tällainen pieni kuulumisten päivitys näköjään. Monenlaisia puuhia ja paljon ajatuksia kun on mahtunut näihin päiviin. Ajatuksissa päällimmäisenä työjutut. Tuleva työ ja kaikki siihen liittyvä. Miten sitä uskaltaa ja osaa näiden kaikkien kotivuosien jälkeen edes työpaikalle mennä? Myös ystävät on ollu paljon mielessä. Tuntuu, että niin monella on menossa tosi vaikeita juttuja ja sitten taas pieni kriisi siitä, miten vähän sitä joitain ystäviä ehtii näkemään tai miksi joidenkin kanssa yhteyttä ei ole tullut pidettyä. Lisäksi olen miettinyt blogia ja blogimaailmaa nykyään. Mitä ihmiset haluavat lukea? Voiko tavallinen elämä olla yhtään kiinnostavaa? Jopa sitä, miksi blogimaailma saa äkkiä tuntemaan olosi kuin olisit se pieni tyttö, jota ei valittu liikuntatunnilla joukkueeseen? En tiiä yhtään ymmärrättekö mitä ajan takaa. Noista ajatuksista huolimatta oon oikeasti salaa ylpeä mun blogista ja nautin tästä harrastuksesta ihan mielettömän paljon.
Eiköhän tässä oo jo tarpeeksi ajatuksia yhden postauksen edestä. Välillä on hyvä olla ajattelematta mitään sen kummempia ja keskittyä siihen elämiseen. Nyt auto kohti Jyväskylää. Ajattelin kierrellä vähän kauppoja, nauttia kaupunkipäivästä ja lounastaa ystävän kanssa. Mukavaa keskiviikkoa myös sinne teille!
Ruut
Ei kommentteja